Pettymyksien tuottamisen välttäminen ajaa ahtaalle

Elämästä ei taida selvitä ilman että kokisi pettymyksiä.  Ja tuskinpa kukaan tykkää tuottaa pettymystä toisellekaan. 

Tällä podcastilla keskustelemme ystäväni ja kollegani Marika Rosenborgin kanssa pettymyksien tuottamisen kivusta sekä pettymyksien sietämisestä, kun ne osuvat joskus omalle kohdalle.

Suuri viisaus sanoo, että emme voi olla vastuussa toisten tunteista. Samalla uskon, että on inhimillistä välittää toisten tunteista. Mutta jos koittaa hinnalla millä hyvänsä välttää tuottamasta pettymystä toisille, ajautuu ennen pitkää ahtaalle itsensä kanssa.

Odotukset ovat lähes aina yhteydessä pettymyksiin. Joskus odotuksemme ovat epärealistisia, ja joskus taas hyvin inhimillisiä, sellaisia joista ei tarvitse eikä kannatakaan tinkiä.

Kuuntele podcastilta lisää!

clem-onojeghuo-111360-unsplash.jpg

ps. Marikan kirja Sinä selviät kyllä löytyy täältä ja minun Ole itsellesi armollinen kirjan löytää täältä.

Podcast tyhjyyden pelosta

Vaikka usein sanomme haaveilevamme lomasta, moni kuitenkin huomaa lähestyvän loman nostavan myös epämukavia tunteita esiin. Tämä on todellakin inhimillistä, vaikka ehkä siitä vähemmän ääneen puhutaan.

Se, että totuttu tekemisen tapa pysähtyy tuo tilaa. Tyhjää tilaa. Aikaa jolloin ei ole mitään agendaa. Tosi-asiassa se tyhjyys on harvoin tyhjää. Yleisempää on se, että kun ihminen pysähtyy nousee näkyville myös epämukavia ajatuksia ja tunteita. Ehkä hyvin syviäkin kysymyksiä siitä, mikä elämässä on merkityksellistä ja mikä oma paikka täällä oikein on.

Suorittamaan taipuvainen tietää, että "vain oleminen" on yksi vaikeimmista asioista. Vaikka olisi tietoa rentoutumisen ja palautumisen tärkeydestä, ne harvoin onnistuvat käytännössä jos syvempiä syitä suorittamisen takana ei tule käsitellyksi. 

Tyhjä tila voi nostaa esiin myös alitajuiset turvattomuuden tunteet, joiden lähteelle voi olla vaikea päästä. Yleisesti ottaen ihmismielelle epätietoisuuden sietäminen on vaikeaa. Tyhjissä kohdissa voi tuntua siltä, että ei oikein saa kiinni mistään. 

Siksi tyhjyyden pelon noustessa oleellinen kysymys voikin olla:

  • Mikä tulisi näkyville tyhjyydessä?
  • Mille tyhjyys toisi tilaa?
  • Minkä kysymyksen tyhjyys nostaisi esille?

Näitä kysymyksiä ei suinkaan tarvitse aggressiivisesti tai paineistaen kysyä, vaan lempeän uteliaasti.  Samalla kun tyhjyys voi tehdä näkyville arkoja ja kipeitäkin kysymyksiä, on tyhjyys myös se paikka, josta luovuus saa alkunsa.

”The cure for the pain, is in the pain”

Kuuntele lisää podcastilta!

joseph-pearson-310906-unsplash.jpg

Oletko muuten jo huomannut maksuttoman Överiksi meni verkkokurssini? 

Miten turvatonta kiintymystyyliä voi eheyttää?

Kiintymyssuhde malli on herättänyt paljon kiinnostusta ja olen saanut siihen liittyen useamman kysymyksen: Miten turvatonta kiintymystyyliä voi sitten lähteä eheyttämään?

Tämän kysymyksen äärellä on valtavan tärkeä muistaa, että ihminen on aina paljon muutakin kuin kiintymystyylinsä. Siksi yhtä oikeaa eheytymisen malliakaan ei ole olemassa. Ihminen on moniulotteinen, herkkä ja ainutlaatuinen yksilö ja se on kaikessa eheytymisessä huomioitava.

Meillä on pelkomme, haavamme, tukahdutetut tunteemme, ihanteemme, uskomuksemme, tarpeemme, toiveemme ja ainutlaatuinen elämän polkumme. 

Ja samalla, tietyillä kiintymystyypeillä on havaittu olevan hyvin samankaltaisia haasteita, ja on myös yhteisiä tekijöitä, jotka usein koskettavat saman kiintymystyypin jakavia ihmisiä. 

Kaikille kiintymystyypeille on tärkeää vahvistaa sisäistä turvaa. Kirjoitan siitä tarkemmin kirjassani Ole itsellesi armollinen (Kirja ei tosin käsittele aihetta kiintymyssuhteen näkövinkkelistä). Sisäiseen turvaan liittyvän podcastin voi myös kuunnella TÄÄLTÄ

Tässä kuitenkin hypin typistetysti, minkälaiset asiat auttavat sekä ristiriitaista että välttelevää kiintymystyyppiä eheytymään kohti turvallista kiintymystä. Alla olevalta podcastilta voit kuunnella lisää aiheesta!

Ristiriitaisen kiintymystyypin eheytymyminen:

  • Vahvista tervettä itsekunnioitusta, sinä olet vastavuoroisen rakkauden arvoinen
  • Kieltäydy lempeästi ja jämäkästi jahtaamasta/parantamasta tai muokkaamasta ketään. Ihmiset muuttuvat, jos he itse näin valitsevat
  • Opi tunnistamaan omia syvempiä tarpeitasi ja harjoittele niiden viestimistä suoraan (RIstiriitaiiset ovat usein epäsuoran viestinnän kuninkaita ja kuningattaria)
  • Harjoittele tervettä erillisyyttä ja keskity siihen mikä on sinun elämässäsi kiinnostavaa, tärkeää ja merkityksellistä- riippumatta toisesta
  • Ristiriitaisesti kiintyneet usein häpeävät ja tuomitsevat tarvitsevuuttaan, joten: On ok tarvita. On ok kaivata. Huomiota, läheisyyttä, sitoutumista, yms. Muista että ihmisellä on luontainen tarve turvalliseen kiintymykseen, se ei ole heikkouden merkki.
  • Tutustu rajoihisi, mikä on sinulle ok ja mikä ei ole. Rajat eivät ole kahlitsemassa, vaan luomassa turvaa ja yhteisiä pelisääntöjä parisuhteeseen.

Välttelevän kiintymystyypin eheytyminen:

  • Ala huomata milloin ja miten pidät etäisyyttä, miltä sinusta silloin oikeasti tuntuu?
  • Tutustu omaan haavoittuvaisuuteesi ja herkkyyteen, inhimilliset tunteet koskettavat sinuakin
  • Harjoittele syventämään keskusteluja esim. kävelyllä tai tilanteessa jossa ei tarvitse katsoa intensiivisesti silmiin
  • Kyseenalaista syväänjuurtunutta uskomusta siitä, että "Minun täytyy selvitä yksin".  
  • Tutustu inhimillisiin tarpeisiin ja huomaa miten ne koskettavat meistä jokaista, sinuakin
  • Kieltäydy pelaamasta pelejä
  • Silloin kun mielesi tekee paeta, harjoittele jäämistä. 
  • Ja kyllä, saat ehdottomasti tarvita edelleen omaa tilaa ja aikaa. Harjoittele ottamaan sitä ilman repivyyttä.
  • Lisää itsesi ymmärrystä tutustumalla ihmissuhde historiaasi. Minkälaisen mallin ihmissuhteista olet saanut?

Aiemmat kirjoitukset kiintymyssyhdemallista voit lukea:

Ihmisellä on biologinen tarve kiinnittyä turvallisesti toiseen ihmiseen

Millainen kiintymystyyli sinulla on?

Kiintymyssuhdemalli: Kysymyksiä ja vastauksia

Kuuntele podcastilta lisää!

shutterstock_298100864.jpg

Tukahdutetut tunteet

Tällä podcastilla syvennymme Maria Akatemian naisenväkivalta.fi hankkeen vetäjien kanssa tukahdutettujen tunteiden maailmaan. Aiemman podcastimme voit kuunnella täältä. 

Lapsuuden tunneilmastolla on merkittävä vaikutus siihen, miten lapsi oppii käsittelemään tunteita. Lapsi on hyvin herkkä aistimaan, mitkä tunteet ovat tervetulleita ja mitkä eivät ja oppii sopeuttamaan ilmaisuaan sen mukaisesti. Usein vanhempien omat käsittelemättömät ja tukahdutetut tunteet ovat juuri niitä, mitä heidän on vaikea lapsessaan kohdata. Tukahdutetut tunteet kulkevat usein sukupolvien yli kulkevina ketjuina. Tarkoitus ei ole etsiä syyllisiä, vaan enemmänkin lisätä ymmärrystä niitä eväitä kohtaan, joita kukin on elämään saanut.

Lapsi oppii tukahduttamaan sen, mille ei ole turvallista tilaa. Tämä herättää turvattomuutta ja hämmennystä lapsessa, joka jää vaikeiden tunteidensa kanssa yksin. Lapsi ikään kuin sisäistää tavan joilla omassa perheessä vaikeita tunteita kohdattiin.

Tyypillisesti tukahdutettuja tunteita ovat mm. viha, pelko, kauhu ja suru, mutta yhtä lailla myös välittämistä ja rakkautta tukahdutetaan.

Kun tunteita tukahduttaa, tukahduttaa herkästi samalla yhteyttä omiin inhimillisiin tarpeisiin. Omiin tarpeisiin tutustuminen onkin keskiössä, kun lähdetään tutkimaan mitä omien aggressioiden taustalla oikeastaan onkaan. On varsin yleistä, että juuri se ”kiltti ja reipas tyttö” on hämillään omien vihan tunteidensa suhteen, eihän hänellä kuulunut olla sellaisia!

Viha on voimakasta energiaa, jonka takana on hyvin usein pelkoa tai surua, jotain jota on ehkä tukahdutettu niin pitkään, ettei itse enää oikein edes muista sen juuria. 

Tunteiden tukahduttaminen vie valtavasti energiaa ja tuo jännitettä sekä kireyttä elämään. Osa kokonaista ihmisyyttä onkin harjoitella tulemaan itse itselleen rakastavaksi aikuiseksi ja tueksi, joka uskaltaa katsoa myös vaikeita tunteita. Tunteiden myötätuntoinen kohtaaminen ehkäisee sitä, että reagoisimme niiden mukaan. 

Juttelin Maria Akatemian naisenväkivalta.fi hankkeen vetäjien Freian ja Maijan kanssa tukahdutetuista tunteista aggression takana ja keskustelumme voit kuunnella podcastilta.

Podcastilla juttelemme mm.

  • Lapsuuden kokemuksista ja tunneilmastosta
  • Lapsi sisäistää helposti vanhempiensa toimintatavat
  • Kohtelemme usein itseämme niin kuin meitä on kohdeltu
  • Tarpeista, niiden tunnistamisesta ja ilmaisemisesta
  • Miten voimakkaan viha piikin noustessa voisi ihan konkreettisesti tehdä: paiskoa tyynyjä vai rauhoittaa itseään?

Suosittelen lämmöllä tutustumaan naisenväkivalta.fi hankkeeseen. He tarjoavat maksutonta tukea naisille, jotka käyttävät väkivaltaa tai pelkäävät aggressioidensa äityvän väkivallaksi.

shutterstock_222648055.jpg

Äiti, raivoava eukko, ihana nainen

Naisiin (kuten toki miehiinkin) mahtuu sekä valot että varjot.  Viha- ja aggressio on edelleen aikamoinen tabu. Vihan tunne nousee usein, kun kokee avuttomuutta, tulleensa väärinkohdelluksi ja silloin kun omat tarpeet ovat toistuvasti jääneet paitsioon. Vihaa voidaan myös ajatella merkkinä siitä, että jokin itselle tärkeä asia ei ole tullut kuulluksi, eikä usein sanoitetuksi.

Naisihanne jota poimimme mediasta ja kulttuuristamme on usein itsenäinen, pärjäävä nainen, joka ei muita tarvitse. Päinvastoin, nainen on itse muita varten! 

Moni meistä on myös kasvanut ympäristössä, jossa suhde vihaan on ollut latautunut. Ehkä kiukulle ja "hankaluudelle" ei ole ollut tilaa. Ehkä on itse ollut toisen vihan purkauksien uhrina. 

Pahimmillaan aggressio äityy väkivallaksi. Tähän liittyy monesti syvää häpeää ja syyllisyyttä ja kynnys hakea apua on vielä monelle liian suuri. 

Väkivalta on jotain, joka aika satuttaa itseä tai toista. Tyypillisesti sanasta väkivalta tulee mieleen väkivallan fyysiset muodot, lyöminen tai pahoinpitely. Toki nämäkin omat väkivaltaa, mutta äärimmilleen vietynä.

Väkivaltaan kuuluu siis myös henkinen, sosiaalinen, taloudellinen, uskonnollinen ja seksuaalinen väkivalta sekä itseen kohdistuva väkivalta.

Voisi siis ajatella, että jollain tavoin väkivalta on koskettanut meitä ihan jokaista, jossain elämän vaiheessa. Se on myös kohta, jota meistä jokaisen olisi hyvä olla valmis katsomaan itsessään. 

Hallitsemattomien aggressioiden takana on lähes aina taustalla omia vaillejäämisiä lapsuudessa sekä kokemuksia siitä, että ei ole tullut nähdyksi ja kuulluksi. 

Vihaa voi oppia hallitsemaan, ja kuulemaan sen kertomat viestit. Toivoa on. Eikä koskaan ole liian myöhäistä. Tähän luultavasti jokainen tarvitsee tukea. Ei tarvitse jäädä yksin.

Sain kunnian keskustella Maria Akatemian naisenväkivalta.fi hankkeen vetäjien Freian ja Maijan kanssa tästä valtavan tärkeästä ja arkaluontoisesta aiheesta, naisen vihasta ja vihan hallinnan haasteista.

Podcastilla keskustellaan mm. seuraavista aiheista:

  •  Mitä väkivalta oikeastaan on? Mistä viha oikeastaan kertoo?
  •  "Kun kiltti tyttö löytää raivon itsessään" - miten ihmeessä siihen pitäisi suhtautua?
  • Millaisen lapsuuden mallin olemme saaneet vihan kohtaamisesta
  •  Naismyytti
  • Kun omaa varjopuolta on vaikea kohdata
  •  Häpeä ja syyllisyys 

Naisen väkivalta.fi hanke tarjoaa apua maksutta naisille, jotka kaipaavat tukea aggression, itsehillinnän ja vihan rakentavaan ja turvalliseen kohtaamiseen. 

"Me uskallamme kohdata – älä jää yksin!"  Sivustolta löytyy mm. chat jossa keskustelun voi aloittaa. Käy tutustumassa!

hans-veth-398000-unsplash.jpg

Podcast häpeän tunteesta

Häpeä on vaikea tunne kohdattavaksi. Sen alitajuinen viesti on ”Minussa on jotain väärää/viallista”. Se saa usein piiloutumaan, välttämään ja pelkäämään ”kiinni jäämistä”, nähdyksi tulemista.

Häpeän tunne on sekä kehollisia epämielyttäviä tuntemuksia, että mentaalisia, alistavia ajatuksia. Häpeään liittyy usein pelko hylätyksitulosta. Silloin kun häpeämme, hylkäämme usein itse itsemme.

Sanotaan, että häpeä on addiktioiden ruokaa. Siksi häpeän suhteen sen näkyväksi tekeminen on parasta lääkettä. Valitse turvallisia, sallivia ihmisiä keille tätä tunnetta voit jakaa. 

Häpeää jää usein kantamaan sisällään, jos elämässä on ollut kokemuksia joissa ei ole tullut nähdyksi inhimillisesti ja hyväksyen. Tällöin on saattanut tehdä hyvin alitajuisen tulkinnan, että itsessä on jotain vikaa. 

Häpeä kuuluu yhtenä osana tunnepaletistoon, siitä ei tarvitse eikä voi päästä tunteena eroon, mutta siihen voi oppia suhtautumaan rennommin ja inhimillisemmin. 

Häpeä yrittää rajoittaa elin tilaamme. Millä tavoin häpeä on saanut hallita elämääsi?

Mitä olet sen vuoksi jättänyt tekemättä?

Mitä se on ehkä saanut sinut tekemään?

Jos tuo tunne ei saisi rajoittaa, mitä tekisit? Missä sinun olisi helpompi olla?

Häpeän tunteen noustessa kannattaa ottaa pieni pysähtyminen ja aikalisä.

Pysy lempeästi läsnä keholliselle tuntemukselle, laita toinen käsi sydämesi päälle ja sano hiljaa itsellesi ”Olen tässä ja en hylkää sinua”.

Kun harjoittelee vaikeidenkin tunteiden kanssa läsnäoloa, alkaa saamaan kokemuksia siitä, että tunteet kyllä myös jatkavat matkaansa. Se lisää luottamusta, että vaikeista tunteista selviää ja niillä ei tarvitse olla valtaa horjuttaa.

Silloin kun koemme häpeää, kaipaamme nähdyksi tuloa- inhimillisenä ihmisenä.

Kuuntele lisää podcastilta!

daiga-ellaby-154929-unsplash.jpg

Podcast hyväksymisen kaipuusta, hylätyksitulon pelosta ja paljon muustakin

Tällä podcastilla on kanssani juttelemassa kollegaystäväni Marika Rosenborg

Oli niin antoisaa jutella viimeksi Marikan kanssa parisuhteen päättymisestä ja eroprosessista, että päätimme istua mikrofonin eteen uudellenkin. Aiemman jaksomme voit kuunnella täältä

Olen kiitollinen että olen saanut tutustua Marikaan. Meillä on ikäeroa melkein 20-vuotta ja elämme varsin erilaista elämänvaihetta, ja silti moni asia kohtaa. 

Juteltiin Marikan kanssa mm. hyväksytyksi tulon kaipuusta ja vastaavasti hylätyksi tulon pelosta, sekä erityisherkkyydestäkin, ilman sen kummampaa suunnitelmaa tai aietta siitä mihin keskustelu päätyy. Näin vapaa tila jutustella mahdollisti jutun sopivan rönsyämisen laajemmallekin!

Tällä podcastilla jutellaan mm.

  • Siitä miten hyväksynnän tarve on normaali tarve, mutta ihminen voi hukkua itseltäänkin yrittäessään hinnalla millä hyvänsä saada hyväksyntää
  • Erilaisista keinoista joilla sopeutamme itseämme ympäristön vaatimuksiin/ihanteisiin
  • Mielenkiintoisesta tutkimuksesta siitä, miten mm. esikoisen, keskimmäisten ja kuopusten rooli vaikuttaa käyttäytymiseen
  • Ihmissuhteista joissa ei ole aitoa välittämistä ja kunnioittamista
  • Miten löytää tasapainoa terveen tarvitsemisen ja itsenäisyyden välille

Kuuntele podcastilta lisää!

Marikan kotisivuihin ja blogiin voi tutustua:

http://suhteellistajasuhteetonta.blogspot.fi

https://www.uudenelamanvarit.fi

ps. Minä ja Marika olemme molemmat mukana Lasten oppeja äideille kirjassa, joka julkaistaan huhtikuun alussa!

felix-russell-saw-251617-unsplash.jpg

Defensseistä eli selviytymiskeinoista osa 2

Ensimmäisen osan defensseistä voit lukea ja kuunnella TÄÄLTÄ

Tällä podcastilla jatkan defenssien teemalla ja nyt tutkitaan kolmea defenssiä. Projektiota, Introjektiota ja Projektiivista identifikaatiota. Sanahirviöitä, i know.

Tässä toivottavasti lyhyesti mutta ymmärrettävästi kuvaus miten nämä mielen heijasteet toimivat.

Projektiossa ihminen näkee muissa ihmisissä piirteitä, tapoja ja käyttäytymismalleja joita ei kykene itsessään kohtaamaan. Tämä ei siis tapahdu ilkeyttä vaan tiedostamattomuutta. Projektiossa toiseen tai toisiin voidaan siirtää joko ns. vaikeina pidettyjä tunteita tai hyvinä pidettyjä tunteita ja piirteitä. Projektion, kuten muidenkin defenssien tarkoitus on välttää kohtaamasta todellisuutta sellaisena kuin se on. 

Introjektiossa ihminen sisäistää ulkopuolelta tulevat, ääneen sanotut tai sanomattomat arviot, tuominnat tai ihanteet osaksi itseään, ilman että käyttää niitä erottelukykynsä läpi. Itse hahmotan introjektion helposti esimerkiksi syyllistymisen kautta. Lapsi voi esimerkiksi kokea, että vanhemman stressi ja kireys on lapsen syytä introjektion kautta. Karkeasti voisi sanoa, että jos projektiossa siirretään asioita itsestä ulospäin, introjektiossa ulkoapäin tulevat asiat otetaan omalle "vastuulle".

Projektiivinen identifikaatio (Sanahirmujen sanahirmu) on hyvin alitajuinen prosessi joka menisi esimerkiksi näin: Naisella on projektio, jossa hän näkee miehen pelastavan hänet, täyttävän hänet. Naisen projektio on niin vahva, ja miehellä ei ole tietoisuutta  "kieltäytyä" projektiosta, ottaa mies alitajuisesti projektion vastaan ja alkaa käyttäytyä (hetkellisesti) naisen proketion mukaan. Projektiiviset identifikaatiot ovat yleisiä rakastuessa ja niihin liittyy usein rakastumisen huuman laannuttua kipua. Paljon. Se ei tarkoita, että täytyy erota. Projektiivisia identifikaatioita on mahdollista (joskaan ei ihan helppoa) purkaa myös ihmissuhteessa.

Defenssit ovat osa ihmisyyttä, ei jotain josta voisi tai pitäisi päästä eroon. Tietoisuutta ja armollisuutta lisäämällä ja KÄRSIVÄLLISELLÄ itsetuntemustyöskentelyllä defenssien hallitsevuutta voi lähteä purkamaan. Defenssit ilmiönä eivät kuitenkaan katoa.

Todellisuuden kohtaaminen on välillä kipeää. Joskus se on ollut niin kipeää, niin suuri pala purtavaksi, että nämä defrenssit ovat rynnänneet apuun.  Sitäkin on ihmisyys.

brooke-cagle-39567-unsplash.jpg

Eroamisesta, parisuhteen solmuista ja mitä nämä kaikki voivat opettaa

EM.jpg

Eroaminen voi olla yksi kipeimmistä asioista, joita ihminen kohtaa elämässään. Parisuhteen päättyessä voi tuntua siltä, että koko maailma menee väärinpäin. Sitä saattaa haahuilla silmät itkusta turvonneena ympäriinsä, kokien että kaikilla muilla on elämä kasassa ja itse hajoamassa. 

Eroamiseen ja erosta toipumiseen liittyy erilaisia vaiheita. Ero on aina prosessi, jota ei voi suorittaa läpi. Sen läpi voi elää. 

Tällä podcastilla sain kunnian keskustella ihanan Marika Rosenborgin kanssa, joka on toiminut eroryhmien ohjaajana jo yli 15 vuoden ajan. Marika pitää myös yksilövastaanottoa eronneille ja eroa harkitseville, sekä pitää Solmu- ohjauksia pariskunnille, jotka haluavat yhdessä työstää suhteen solmuja auki. Marika kirjoittaa myös Hidasta Elämää sivutolle Uuden elämän värit blogia.

Juttelemme ainakin seuraavista aiheista:

  • Eroamisen kivusta ja tunnetyöstä
  • Miksi suhteet päätyvät yleensä eroon
  • Erotaanko liian herkästi vai jäädäänkö liian herkästi- vai onko tähän edes oikeaa vastausta?
  • Miten tukea eroavaa
  • Pettämisestä ja kolmansista osa-puolista
  • Ydin tarpeista ja näkyväksi tulemisesta toiselle
  • Tervetuloa kuuntelemaan!
kuva blog.jpg

Kiintymyssyhdemalli osa 3 : Kysymyksiä ja vastauksia!

Aiemmat osat kiintymyssuhdeteoriaa käsittelevästä podv´cast sarjasta voit lukea/kuunnella täältä:

Osa 1

Osa 2

Tällä podcastilla vastaan kuulijoiden kysymyksiin, avaan lisää ristiriitaisen kiintyjän ja välttelevän kiintyjän kipeää suhdedynamiikkaa. 

Lisäksi käsitellään mm.

Sitä mistä tietää onko toinen oikeasti halukas päästämään lähelle?

Miksi muutos on niin vaikeaa, vaikka teoriassa sitä haluaisikin?

Miten myös omat lapsuuden keskeenjääneet ihmissuhde kuviot heijastuvat aikuisiin parisuhteisiin?

buble.jpg

Podcast defensseistä eli selviytymiskeinoista

Aloitetaan sillä, että defenssit ovat tärkeitä. Defenssit kuuluu ihmisyyteen, niistä ei tule päästä eroon. Mutta se mikä on viisasta, on alkaa tunnistamaan defenssejä ja sitä miten ne mahdollisesti omassa elämässä vaikuttavat. 

Defenssit ovat selviytymiskeinoja, jotka koittavat suojata meitä kivulta, ahdistukselta, ristiriitaisilta tunteilta tai ihan todellisuuden kohtaamiselta.  

Defenssejä on monenlaisia. Ne ovat joko hienojakoisempia ja hankalammin havaittavia (esim. huumori ja itsereflektio) tai karkeampia ja enemmän elämää rajoittavia. (mm. dissosiaatio, projetiivinen identifikaatio).

Jos käytämme varsinkin karkeampia defenssejä jatkuvasti, ja lähes pakonomaisesti, defenssi tuottaa enemmän kipua kuin tasapainottaa mieltä. 

Käytämme jokainen defenssipalettiamme vähän eri tavoin. Defenssit voivat herättää häpeää tai tuomintaa. Se ei kuitenkaan auta. Se mikä taas auttaa, on halu ymmärtää ja katsoa syvemmin. Muistaa, että defenssien tarkoitus on ollut suojella ja ne ovat luultavasti myös ihan oikeasti suojelleet meitä jossain elämän vaiheessa, jolloin meillä ei ollut tilaa tai tukea kohdata pinnan alla olevaa kipua. 

Se mitä tämä hetki kysyy on: Tarvitseeko sinun enää suojautua tällä tavoin?

Kuuntele lisää podcastilta.

zen-2804942_1280.jpg

Podcast äitiydestä: jaksamisesta, väsymyksestä ja kaikesta siltä väliltä

Tällä podcastilla jatkamme rakkaan ystäväni Mipin kanssa saman teeman äärellä, jonka kanssa aloitimme äitiys ja riittämättömyydentunne podcastilla. Voit kuunnella tämän jakson hyvin, vaikka et olisikaan kuunnellut aiempaa.

Tämän podcastin tarkoitus ei ole neuvoa tai ohjeistaa, vaan olla enemmänkin vertaistukea ja niiden oppien jakamista jotka ovat meille toimineet ja joita olemme itse kompuroiden opetelleet. Ja opettelemme edelleen. 

mothers-856094_1280.jpg

Kiintymyssuhdetyypit

Edellisessä kirjoituksessa alustin kiintymyssuhdeteorian pohjaa. Voit lukea kirjoituksen TÄÄLTÄ

Tässä kirjoituksessa kerron hieman lisää eri kiintymystyyleistä ja voit kuunnella tekstin lopussa olevalta podcastilta lisää, sekä kiintymystyyleistä että ristiriitaisen ja välttelevän kiintymystyypin suhde dynamiikasta, joka on monelle kipeän tuttu.

Lyhykäisyydessään toinen suhteesta kaipaa jatkuvasti enemmän yhteyttä ja emotionaalista läheisyyttä, ja toinen tyyppi taas pitää erilaisin keinoin etäisyyttä ja ehkä epävakauttakin suhteesta yllä.

Ristiriitainen kiintymystyyppi:

  • Kokee olevansa usein suhteessa alta-vastaaja, tai se jonka täytyy joko jahdata toista tai maanitella toista avautumaan/eheytymään
  • Sotkee helposti räiskyvät ja epävakaat vuoristorata tunteet rakkaudeksi ja intohimoksi (Vinkki: Rakkauteen ei kuulu pelien pelaaminen)
  • Konfliktitilanteissa saattaa aluksi olla dramaattinen, uhata erolla, ottaa protestiksi etäisyyttä. Kaiken tämän tarkoitus on saada toisesta reaktio, joka sanoisi: Olet minulle tärkeä. Jos tätä reaktiota ei tule, alkaa ristiriitaisen tyypin ahdistus lisääntyä, eikä hän oikein pysty keskittymään muuhun, kuin kumppanin ajattelemiseen.
  • On usein suhteessa valmis työstämään haavoja ja haasteita, välillä ja valitettavan usein silloinkin, kun toinen ei ole
  • Ei osaa välttämättä viestiä tarpeistaan ja toiveistaan suoraan, suhteen alussa yrittää usein esittää "ei-tarvitsevaa". Viestii tarpeistaan epäsuorasti ja mielenosoituksellisesti
  • Eheytyäkseen tämän tyypin on tärkeää tehdä rauha omien tarpeidensa kanssa ja alettava ilmaisemaan niitä suoraan. Sekä alettava uskomaan, että hän on ihmisenä itse riittävä, ihana ja ansaitsee hyvää ja kunnioittavaa kohtelua.
waffle-heart-2697904_1280.jpg

Välttelevä kiintymystyyli:

  • Haluaa säilyttää etäisyyden suhteessa, varsinkin emotionaalisen. Suhteessa ollessaan kuitenkin välillä päästää toista lähemmäs, mutta sen jälkeen usein "säikähtää" ja ottaa taas etäisyyden
  • Syvällä sisimmissään kaipaa myös turvallista kiintymistä, mutta se on niin pelottavaa ja vierasta että tämä tarve on täytynyt kieltää itseltäänkin
  • On ihmissuhteissa usein se "toista satuttava" osapuoli: antaa ymmärtää, vihjailee, jättää asiat roikkumaan, ei sitoudu ja pitää toisen näin varpaillaan
  • Saattaa kokea kumppanin tarpeet ja toiveet taakkoina ja rajoituksina ja saattaa myös sanoa toiselle että tämä on liian tarvitseva tai että ei ole hänen vastuullaan tehdä toiselle hyvää oloa. Nämä kommentit sanotaan usein halveksunnan ja hylkäämisen sävyllä
  • Tutkimuksien mukaan välttelevän kiintymystyylin ihmiset ovat onnettomimpia, sillä he tavallaan taistelevat jatkuvasti luontaista tarvetta kiintymisen tarvetta vastaan
  • Eheytyäkseen, tämän tyypin on tärkeä nähdä ja myöntää oma yksinäisyytensä ja alkaa altistumaan aidolle haavoittuvuudelle ihmissuhteissa valtapelien sijaan
shutterstock_387514720.jpg

Turvallinen kiintymystyyli:

  • Kaipaa tunnetason läheisyyttä, mutta viihtyy myös itsekseen.
  • Erillisyys sekä läheisyys toisesta ovat molemmat turvallisia
  • Turvallinen kiintyjä uskoo että on hyvän kohtelun arvoinen ja kohtelee myöstä toista huomioiden ja kunnioittaen
  • Kommunikoi usein suoraan ja pelaamatta, sillä omia tarpeita ei ole tarpeen piilottaa tai kieltää
  • Turvallisuus lisää turvallisuutta: Vaikka turvallinen olisi parisuhteessa välttelevän tai ristiriitaisen kiintyjän kanssa, se usein lisää myös toisen osapuolen turvallisuutta. Tosin, turvallinen kiintyjä harvoin on suhteessa jossa toinen jatkuvasti hakee etäisyyttä.
  • Turvallinen kiintyjä ei silti ole täydellinen, vaan ihan ihminen jota koskee ihmisyyden kaikki tunteet.  Turvallinen kiintyjä voi siis myös olla masentunut, hänellä voi olla huono itsetunto ja hänellä on omat pelkonsa. He ovat kuitenkin mentaalisesti joustavia ja turvallisen kiinnittymisen pohja tuo turvaa ja luottamusta elämän haasteiden äärellä
  • Tutkimuksien mukaan turvallisesti kiintyneet ovat onnellisimpia

Kiintymystyylinsä tunnistaminen voi tuntua vähän kipeältä (Näin kokevat usein ristiriitaiset kiintyjät sekä välttelevät).

Samalla se voi olla hyvin helpottavaa ja lisätä ymmärrystä siitä, miksi parisuhteissa on toistuneet samanlaiset kaavat kerta toisensa jälkeen. Hyvä uutinen on se, että omaa kiintymystyyliä VOI lähteä eheyttämään kohti turvallista. Realistinen uutinen on se, että se ei tapahdu ihan viikossa, ei usein vuodessakaan. Pienin, armollisin ja sopivan kokoisin askelin. Ja muistaen, että vaikka kiintymystyyli olisikin ristiriitainen tai välttelevä, se ei tee ihmisestä rikkinäistä kai kelpaamatonta. Meillä on erilaiset eväät elämälle, ja sekin on osa ihmisyyttä.

Seuraava Temperamentti ja kiintymyssuhde työpaja on Hämeenlinnassa 24.3, lue lisää ja varaa paikkasi TÄÄLTÄ

Kiintymyssuhdeteoria osa 1

Kiintymyssuhdeteoria on avannut silmiäni omille parisuhteessa nouseville, hämmentäville tunteilleni. Kiintymyssuhde teorian ymmärtäminen on hellittänyt myös häpeän tunnetta, jota olen kokenut omista "lapsellisista" tunteista jotka nousevat esiin varsinkin konflikteissa ja vaikeina aikoina.

Psykoanalyytikko John Bowlby teki Kiintymyssuhdeteorian tutuksi 70-80 luvulla. Aihetta on tutkittu paljon ja se selittää hyvin miten varhaiset kiintymyskokemukset (arki kielellä: suhde omiin vanhempiin)  vaikuttavat aikuisena parisuhteessa.

Kiintymyssuhdemallissa minua kiehtoo se, että selittää kiintymyssuhteen olevan myös biologinen asia, ei pelkästään tunnetason asia. Vauvasta alkaen, ihmisellä on tarve kiinnittyä. 

Kiintymyssuhteessa kaksi ihmistä muodostaa myös yksikön. Yksikön, jossa toisen osapuolen, eli vaikkapa kumppanin verepaine, hormonitoiminta ja sydämenlyönti pyrkii synkroniaan toisen osapuolen kanssa. Tämä selittää hyvin myös mm. sitä, että miksi kiintymyssuhteen ollessa uhattu tai sen päättyessä, fyysiset oireet ovat ihan totinen tosi juttu. Sydäntä ihan oikeasti särkee.

Tässä ajassa  tuntuu välillä että itsenäisyyttä ylikorostetaan. Tarvitseminen voi pelottaa ja hävettääkin. Osa biologiaamme on tarvita ja kiinnittyä. Kyse on enemmänkin siitä, onko kiinnittynyt turvallisesti vai turvattomalla tavalla. 

Oman kiintymystyylin ymmärtäminen voi olla hyvin selittävää ja paljastaa pinnan alla olevia, hyvin alitajuisia taipumuksia. Hyvä uutinen on se, että kiintymyssuhde tyyli ei ole muuttumaton vaan turvatonta kiintymystyyliä voi lähteä eheyttämään ja voimaannuttamaan. 

Kiintymystyylit ovat:

Turvallinen, ristiriitainen, välttelevä ja jäsentymätön.

Kuuntele podcastilta lisää kiintymyssuhdemallista ja eri tyypeistä.

shutterstock_164746607.jpg

Epäonnistumisen tunteesta podcast

Epäonnistumisen tunne on tuskin kenenkään lempi tunne. 

Silti ihan jokainen on joskus kokenut epäonnistuneensa.

Epäonnistumisen tunnelukko voi syntyä, jos on kokenut toistuvasti tulleensa nolatuksi tai vähätellyksi. Se voi syntyä jos itseen on kohdistuttu epärealistisia vaatimuksia ja jos on odotettu osaavan asioita ilman opastusta tai tukea.

Epäonnistumisen tunnelukko saa reagoimaan jokaisen vähän eritavoin. 

Yksi keino koittaa välttää epäonnistumista on paineen alla koittaa menestyä, onnistua ja saavuttaa. Toimintaa ohjaa uskomus, että tekemällä voi ratkaista epäonnistumisen kivun. Vaikka miten saisi meriittejä ja titteleitä, se ei tunnu riittävän. Sisällä on edelleen kipu.

Toinen tapa jolla epäonnistumisen tunteen kipua koitetaan välttää, on kirjaimellisesti välttämällä. Se on sitä, että ei uskalla tehdä asioita, joissa on mahdollisuus tuntea epävarmuutta ja epäonnistumisen kipua.

Kolmas keino on se, että ottaa pieniä askelia ja altistaa itseään uusille asioille mutta usein tämä on vielä varsin kuormittavaa ja vaatii "psyykkausta". Kokemuksien ja myös "epäonnistumisien" myötä henkinen kyky tulla toimeen epävarmuuden ja epätietoisuuden kanssa kasvaa ja uusia askeleita uskaltaa ottaa huolettomammin.

Kuuntele lisää podacastilta! (Jonka nauhoittamisen kanssa muuten epäonnistuin kahteen kertaan ..:))

OÄÄ kuva.jpg

"Kolhiintuiko mun ego vai oliko toisen palaute vaan epäasiallista?"

Miten suhtautua siihen, että joku tuttu tai puolituttu kommentoi omaa olemistasi tai tekemistäsi tavalla, joka ei tunnu hyvältä? Jos se ei tunnu hyvältä, onko siinä kyse omasta egosta? Onko palaute hyvä ottaa aina vastaan kehityskohteena?

Tällaisia kysymyksiä pohdiskelen uusimmalla podacstilla.

Palaute voidaan antaa usealla tavalla.

Sitä voidaan antaa hyväntahtoisesti, sitä voidaan antaa haluna loukata, sitä voidaan antaa inspiroituneessa tilassa, sitä voidaan antaa loukkaantuneessa tilassa. Palaute voidaan antaa herkästi ja kauniisti, silloinkin kun se on vaikeaa. Palaute voidaan antaa ”rehellisyyden nimissä” vaikka kyse on oikeastaan ihan vaan omasta, rajallisesta mielipiteestä.

Itse koen tärkeäksi tunnustella, millaisella energialla palaute annetaan.

Liittyykö siihen tunne, että toinen asettautuu ”paremman ihmisen” asemaan vai tuleeko palaute energialla, jossa tuntuu turvallisuus ja hyväksyntä?

Toinen asia joka tuntuu tärkeältä, on miettiä palautteen antajan pyrkimystä. Se on jotain josta palautteenantaja ei ole usein itsekään tietoinen. Mitä hän haki?

Palautteen antaminen ja saaminen on parhaimmillaan voimaannuttavaa ja inhimillistävää, rumimillaan se on traumatisoivaa ja häpäisevää.

Kaikesta ei voi, eikä tarvitse olla samaa mieltä ja jokaisella on vapaus valita mitä kokee oikeudekseen toiselle sanoa.

Palautteen suhteen on hyvä muistaa, että palautteen antaja kertoo palautteellaan OMISTA arvoistaan, ihanteistaan, toiveistaan ja peloistaan.

Ja ne saattavat olla hyvin erilaisia, mitä itsellä on.

Erilaisuus on oikein ok. Mutta toisen erilaisuuden pointtailu arvosteluhengessä, ei.

Keskustelu ja kommunikointi vaikeistakin tunteista on oikein tarpeen ja tervetullutta, mutta vanha kunnon ”minä-viestintä” kunniaan.

Sen sijaan että toiselle latelee hänestä totuuksia, kannattaa kertoa siitä miltä ITSESTÄ tuntuu.

Sen mä vaan sanon, että kindness is gangster. 

Ei aina helppoa, mutta gangster.

Kuuntele lisää podcastilta!

shutterstock_304333949.jpg

Äitiys ja riittämättömyyden tunne

Sain jo aikaisin keväällä toiveen tehdä podcastin aiheesta äitiys ja riittämättömyyden tunteet. 

Mulla on äitiydestä kokemusta vasta vajaan vuoden verran ja siksi vielä odottelin hetken ennen aiheeseen tarttumista. Ja kutsuin vielä mukaan keskusteluun rakkaan ystävän, myös tuoreen äidin jonka kanssa ollaan jaettu omia tuntojamme pitkin matkaa. 

Mippi on ihana, viisas nainen ja tuleva psykoterapeutti.

Mipin kotisivut löytyy täältä.

Tervetuloa kuuntelemaan keskusteluamme äitiydestä, siihen liittyvistä riittämättömyyden tunteista ja muistakin vaikeista tunteista.

2017-08-16-PHOTO-00000277.jpg

Miten vihan tunteeseen voisi suhtautua?

Tällä kertaa vuorossa toive aihe, elikkäs vihan tunne ja kuinka siihen voisi suhtautua.

Jokaisella on omanlainen suhteensa vihan tunteeseen. Yleisesti ottaen se ei ole tunne, jota on helpointa itsessä hyväksyä. 

Jos jokin tunne täytyy kieltää, se ei tarkoita että se poistuisi. Täytyy käyttää valtavasti voimaa pitääkseen se piilossa. Itse olen padonnut vihaa mm. kontrolloimalla, pakkotreenaamalla ja suorittamalla.

Viha ei ole tunteena milläänlailla väärä. Se voi parhaimmillaan viestiä mm. rajojen ylityksestä tai siitä että omat tärkeät ydin tarpeet jäävät toistuvasti täyttymättä. 

Vihaan kannattaa suhtautua viestinä. On myös viisasta harjoitella keinoja miten omaa oloa voi rauhoittaa, itseään varten-

Podcast ulkopuolisuuden tunteesta

Ulkopuolisuuden tunne on valtavan kipeä tunne. Se sanoo alitajuisesti että "en kuulu", "minulla ei ole väliä" ja "olen huonompi".

Reagoimme jokainen eritavoin ulkopuolisuuden tunteeseen.

Esimerkkejä miten koitamme selvitä ulkopuolisuuden kivusta on:

- Osallistua mahdollisimman paljon (usein sillä seurauksella, että pois jääminen pelottaa sillä pelkää jäävänsä paitsi)

- Kilpailemme asemastamme erilaisin keinoin

- Alamme välttämään tilanteita joissa on useampi ihminen

- Pakenemme tunnetta addiktioihin

Ulkopuolisuuden tunne tuntuu todelta, siinä missä mikä tahansa muu kipeä tunne. Ulkopuolisuuden tunteen juuret ovat usein lapsuudessa ja se on tyypillisempää toisille persoonatyypeille kuin toisille. Ulkopuolisuuden tunteen takana on syvä kaipuu kuulua, tulla nähdyksi ja osallistua tasavertaisena.

Kuuntele lisää ajatuksia podcastilta

Podcast siitä kun huumori loukkaa

Parhaimmillaan huumori on tärkeä defenssi, joka auttaa meitä kohtaamaan elämän kipeitäkin juttuja kevyemmin. Taito nauraa itselleen LEMPEÄSTI voi olla suuri voima itsetuntemuksen tiellä. 

Joskus, ja itseasiassa valitettavan usein huumoria on käytetty alistamiseen. Huumorin nimissä loukkaaminen on muka hyväksyttävä muoto "sanoa asioita suoraan". 

Voi olla hyvin pelottavaa myöntää, että huumorilla sanotut asiat ovat satuttaneet. Ja silti se on tärkeää, itsensä puolella olemista. Kaikelle ei tarvitse voida osata nauraa.

Ajattelen, että me itse määrittelemme ne henkilökohtaiset asiat joille olemme valmiita nauramaan. Jos jokin asia on vereslihalla, ei sille edes kannata yrittää nauraa. Se on itseasiassa itse itsensä pilkkaamista ja omien tunteiden mitätöintiä. 

Tällä podcastilla vastaan kuulijan kysymykseen ja aihetoiveeseen liittyen siihen, että on kokemut huumorin olevan keino loukata.

Kokemus on yllättävän yleinen, eikä siitä tarvitse vaieta.

Tervetuloa kuuntelemaan!

Oman äänen äärelle verkkokurssi on juuri alkanut ja vielä kerkeää hyvin mukaan!

Lue lisää kurssista ja ilmoittaudu mukaan täältä!