Vellon vellon...

On hiuksen hieno raja missä tunteiden kohtaaminen ja kokeminen menee vellomiseksi, oman pahan olon oikeuttamiseksi ja uhrin asemaan jymähtämiseksi, ne ottavat silloin meidät otteeseensa. Toisaalta tunteiden on annettava tulla ulos sekä nähd

yiksi, muuten kannamme sisällämme helposti porisevaa kiljupannua, jossa vanhat ja hiivaiset kokemukset rupeavat käymään. Kunnioita kipua, kunnioita tunteita. Ei niitä tarvitse enää " käyttää" pidempään, mutta emmehän erehdy uskomaan niiden tarinoita? Emmehän koita leikkiä pyhempää ja parempaa mitä olemme? Emmehän taas toisaalta heitä löylyä sukeltamalla tunteiden mukaan ja vietäväksi?

Kunnioita tunnetta, mutta älä tulle sille kuuliaiseksi. Mielipiteet tulevat mielellään ronkkimaan sitä mikä on. Huomaa tämä, mutta huomaa myös että siihen ei tarvitse lähteä mukaan. Huumoria alkavaan viikkoon :)