Tunnetyöskentelystä osa 1

 

Aloitan kirjoitussarjan tunnetyöskentelystä, aiheesta josta usein kysytään lisää.

Tunteet, aiheena minulle jotain kovin rakasta, raastavaakin ja jotain mikä minua ihmisyydessä kovasti kiehtoo. Tunnen voimakkaasti elämän ilot, surut ja pastellimmat värit näiden välillä.

Pidän tärkeänä oppia erottamaan tunteiden tuntemisen ja sallimisen sekä tunteiden mukaan reagoimisen. Reagoidessamme toistamme usein samoja tuttuja kaavoja.

Olen elänyt ajan, jolloin koitin poistaa tunteet itestäni. Tätä edelsi murrosiässä useat päällekkäin tapahtuvat kriisit jotka sisälsivät niin paljon kipeitä tunteita, etten osannut niitä käsitellä. Minulle kontrollista ja syömishäiriöstä tuli keino tukahduttaa tunteita ja näennäisesti onnistuinkin kasvattamaan kuoren sydämeni ympärille suojaksi. 

Just nyt tunnen lähinnä väsymystä!

Just nyt tunnen lähinnä väsymystä!

Näissä kuorissa on vaan sellainen haaste, että niiden ylläpitäminen sattuu. VALTAVASTI. Niiden ylläpitäminen saa toimimaan tavoilla, jotka ovat itselle tuhoisia.

Kuorien tehtävä on tukahduttaa ja kieltää. Kieltäminen on sen esittämistä että ei tunnu. Se on yritystä poistaa inhimillisyys. Se on yritystä torjua se, mitä ei ymmärrä. Sitä mitä kieltää, ei voi työstää tai hyväksyä. Kieltämiseen on aina hyvät syyt. Jokaisella omamme. 

Emme kiellä vaan ns. ”negatiivisia” tunteita, vaan myös paljon ns. ”positiivisia” tunteita, kuten iloa, nautintoa, vastaanottamista, naurua, kaunista haikeutta ja liikutusta.

Kieltäminen kuluttaa energiaa. On pidettävä itsensä kiireisenä, on pidettävä tiettyä roolia yllä…

Usein sitä myötä kun oppii sallimaan tunteita, tuntee myös energian vapautuvan. Olo onkin keveämpi. Paljon. Tulee tilaa. Tulee liikkumavaraa.

Vaikeiden tunteiden salliminen on usein haastavaa ja tähänkin jokaisella meistä on omat syymme. 

Pelkäämme jos koemme väsymystä että meitä pidetään heikkoina, ehkä pelkäämme että teemme muille epämukavan olon jos koemme surua tai ehkä kiellämme ilon ettei meitä pidettäisi naiveina ja tyhminä. 

Kun tunnistaa jonkutunteen olevan itselle hankala, onkin viisasta tutkia miksi? Mitä pelkää että tapahtuu? Miten pelkää muiden suhtautuvan? Tämä tekee näkyväksi sen tarinan mitä itsellemme kerromme. Kun sen tiedostaa, sen kaavaa on mahdollista murtaa. 

Oleellista ei ole edes se, hyväksyykö muut tunteesi, vaan se että sinä hyväksyt.

Hyvin usein kuitenkin saamme myös kokemuksia siitä, että ympärillä olevat aidosti meistä välittävät ihmiset hyväksyvät meidät kyllä, kaikkine tunteinemme päivinemme.

Kieltämisestä seuraa….

Häpeää, Piilottelua, Ahdistusta, Addiktioita, Kiirettä, Epäilyä, Epäluottamusta, Kireyttä, Jännittyneisyyttä, Uhriintumista, Yrityksiä kontrolloida, Väärinymmärryksiä, yms.

Sallimisesta seuraa…

Avoimuutta, Ymmärrystä, Halua tutkia, Eheytymistä, Irtipäästöä, Aitoa hyväksyntää, Luottamusta, Yhteyttä, Antautumista, yms.

Aina kun kohtaat itsessäsi vaikean tunteen, kannustan sinua vastustamisen sijaan kysymään, miten voit antautua tunteelle. Englanninkielen sana surrender on mielestäni kaunis kuvaamaan antautumista. Lakkaa vastustamasta.

Tunteiden salliminen kysyy luvan antoa itselle. 

Sinulla on lupa tuntea.

Tulevissa osioissa käsittelyssä seuraavia aiheita:

Erottelukyky ja tunteet, Tunteiden tunnistaminen, Tunteiden ilmaisu, Tunteiden eri kerrokset

Ajankohtaista:

Kiitos että saan olla minä verkkokurssi alkaa 10.5! Kurssi kestää 6 viikkoa ja maksaa 36 €. Tästä ihana ja syvällinen kevät lahja itsellesi!

Katso lisää ja ilmoittaudu mukaan:

http://www.verkkovalmennukset.fi/kiitosettasaanollamina?ref=eevi