Tunnetyöskentelystä osa 2

Tunteet ja erottelukyky

Erottelukyky on asia joka on opettanut minulle VALTAVASTI. Se on opettanut käytännössä sitä paradoksia että tunteita ei tarvitse kieltää, mutta niille ei myöskään tarvitse antaa valtaa. Välillä onnistun tässä ja välillä en yhtään niin hyvin kuin haluaisin. Se on harjoitus.

Erottelukyky voi auttaa erottamaan mm. 

Mikä on omalla vastuulla ja mikä ei, milloin kyse on aidosta välittämisestä ja milloin kontrolloinnista, mitä eroa on tapahtumien hyväksymisellä versus niiden sallimisella.

Jos annamme pelkästään tunteidemme ohjata, voi erottelukyky unohtua. Tulee tehtyä ehkä häitköityä ja dramaattisia ratkaisuja, joita katuu myöhemmin.

Erottelukyky hyväksyy ja tiedostaa tunteen, mutta tutkii asiaa myös erottaen itsensä tunteesta.

Erottelukyky haluaa kysyä: Mistä tässä tilanteessa on oikeasti kyse?

On eri asia TUNTEA epäonnistumisenTUNNETTA kuin olla epäonnistunut.

On eri asia tuntea syyllisyyttä kuin olla syyllinen.

On eri asia tuntea häpeän tunnetta kuin olla häpeällinen.

Erottelukyky auttaa erottamaan sen mitä tuntee siitä mitä on.

Työssäni kohtaan usein hyvin velvollisuudentuntoisia ihmisiä, jotka helposti ottavat syyt kaikesta mahdollisesta kantaakseen. Tällöin erottelukykyä harjoitellaan helpoilla "realitycheck" kysymyksillä. Pystyinkö oikeasti kontrolloimaan tilannetta, oliko se oikeasti minun vastuullani?

Edellisessä osassa todettiinkin jo, että tunteiden tukahduttaminen ei toimi. Niiden salliminen on siis ainoa tie vapautua niistä.

Kokeilun kautta voit tulla huomaamaan miten vapauttavaa voi olla ilmaista tunteitaan yrittämättä muokata tai ratkaista niitä. Joskus tunne ei kaipaa muuta kuin luvan tulla tunnetuksi.

"Nyt koen häpeää"

"Tunnen epävarmuutta"

"Tunnen pelkoa"

Joskus taas, tunteet ovat tärkeitä kompasseja. Jos jatkuvasti ihmissuhteesaan kokee ulkopuolisuutta, voi olla todella tärkeää jutella puolison kanssa onko jotain konkreettista joka voisi vahvistaa kuulumisen tunnetta.

Jos jatkuvasti tuntee epäoikeudenmukaisuutta ja kiukkua,  ei kannata loputtomiin odotella että tunne menee ohi. Näihin tunteisiin voi olla ja usein onkin hyvä syy josta on tärkeä keskustella.

Liian usein syytämme ja häpeämme tunteitamme, jotka yrittävät viestiä jotakin tärkeää.

Sinun tunteilla on väliä. Niille on tilaa. Ihmiset jotka aidosti välittävät sinusta haluavat kuulla, tutkia ja ymmärtää. 

Harjoittele sen eroittamista milloin tunne on "vain tunne" - sen voi antaa tulla ja mennä ilman että sitä pitää korjata, ratkaista tai kieltää.

Entä milloin tunne pyrkii oikeasti kertomaan sinulle jotain tärkeää. Milloin tunne koittaa viestiä selkeytyksen, rajaamisen tai rehellisen keskustelun tarpeellisuudesta?

Arvatenkin, erottelukyvyn harjoittelu kysyy pysähtymistä. Hiljentymistä. Kysymistä itseltään. Se ei ole helppoa, mutta se on lopulta aika yksinkertaista.

Vaali niitä hetkiä.