Mitä erityisherkkyys on opettanut minulle

Tunnustan. Erityisherkkyys oli pitkään sana, joka ärsytti minua. Kuten monesti, ilman tutustumista aiheeseen on niin helppo tuomita ja ajatella että tuo ei kyllä koske minua. Kauhukuvissani erityisherkät ovat itselleen erityisyyksiä vaativia ja jotenkin ylimielisiä. Todellisuus tuntuu olevan päinvastainen. 

Luulen, että suurin vastus johtui siitä että minun oli hankala hyväksyä omaa herkkyyttäni. Se on minussa oleva piirre, josta olen saanut varsinkin lapsena paljon palautetta, pääasiassa siitä käsin että olen "liian herkkä". 

Kuten moni muukin herkkä, opin liudan erilaisia keinoja kovettaa olemustani ja kieltää tunteitani. Nämä keinot palvelivat aikansa, kunnes niiden ylläpito alkoi satuttamaan enemmän kuin suojella. 

En koe että minulla on poikkeuksellisien herkkä näkö,kuulo tai hajuaisti ja silti erityisherkkyyteen tutustuminen on tuonut elämääni valtavasti ymmärrystä. Koen, että minulla erityisherkkyys näyttäytyy enemmän emotionaalisella puolella, toki myös kehollisesti.

Tässä siis 3 asiaa joita erityisherkkyys on minulle opettanut ja sallinut hyväksymään itsessäni.

1. Omien tarpeiden tunnistaminen ja niiden rehellinen ilmaisu

Erityisherkälle omien tarpeiden tunnistaminen, salliminen ja niiden ilmaisu on usein vaikeaa. Haluamisen ja tarvitsemisen välillä oleva ero ei ole aina niin ilmeinen, kuin ehkä kuvittelisi. Tarpeiden tiedostaminen on auttanut minua huolehtimaan itsestäni aidommin, ilman että ihan joka kerta tarvitsee oppia kantapään kautta. Tarpeiden ilmaisuun voi liittyä vahvasti pelko itsekkyydestä. Omia tarpeita voi koittaa piilottaa itseltäänkin mm. suorittamalla, miellyttämällä ja pitämällä itsensä jatkuvan kiireisenä. Mutta me emme luojan kiitos ole koneita. Ihminen tarvitsee yhteyttä, kohtaamista, iloa, lepoa, merkitykselliseltä tuntuvaa tekemistä, monenlaista. Omiin tarpeisiin tutustuminen opettaa niistä tervettä vastuunottoa. Sivuvaikutuksena on vähemmän kireä ja leppoisampi.

2. Ulkopuolisuuden kokeminen

Erityisherkkä kokee olevansa helposti ulkopuolinen ja erilainen. Erityisherkälle on tyypillistä olla kiinnostunut syvistä, pinnan olla olevista asioista ja tällöin "pinnallisilta" tuntuvat keskustelut voivat tuntua turhauttavilta. Erityisherkän kokemus omasta ulkopuolisuudesta voi tuntua valtavan todelta, mutta ei kuitenkaan ole täysin totta. Egoltaan kannattaa viedä ulkopuolisuuden ase, ja muistaa että olemme kaikki ihmisiä. Ihmisiä, joista jokainen kokee joskus ulkopuolisuutta, yksinäisyyttä, erilaisuutta, yhtälailla kun yhteenkuuluvuutta, iloa ja kiitollisuutta. Minun on täytynyt nähdä omassa ulkopuolisuuden kokemuksessani myös se, miten itse jättäydyn ulkopuolella ja oletan että kukaan ei kuitenkaan ymmärrä minua. On ollut niin pelottavaa mennä kohti sitä, että joku aidosti ymmärtäisi että mielummin tuomitsin sen mahdottomaksi jo etukäteen.

3. Oman tilan tarve

Minulle oman tilan ja ajan tarve on aina ollut tärkeää. Jos en muista tai uskalla siitä huolehtia, ei hyvä heilu :) Oma tila on minulle paikka jossa kuulen itseni.

 Intorvertti-ekstorvertti akseli vaikuttaa oman ajan ja tilan tarpeeseen suht voimakkaasti. Parhaimmillaan oma aika on hyvin maadoittavaa, sisältä käsin lataavaa, kaunista aikaa. Tällä ei siis ole tekemistä yksinäisyyden kanssa, vaan ajattelen sen olevan eheyttävää yksinoloa.

Erityisherkän elämää verkkokurssi alkaa 31.3!

Lue lisää TÄÄLTÄ.