Erityisherkkyyden oppeja

Kirjoitin aiemmin muutamasta oppiläksystä joita erityisherkkyys on minulle opettanut.

Ei sillä, että erityisherkkyyden tunnistaminen ja tutkiminen olisi ainoa tie löytää näiden asioiden äärelle, mutta se voi olla yksi tie. 

Uskon vahvasti siihen, että itsetuntemus työskentely on aina henkilökohtaista, se mikä on yhdelle kasvua voi olla toiselle taantumista. Jollekkin tekee hyvää harjoitella kuuntelemaan, jollekkin puhumaan ja niin edelleen. Jollekkin tekee hyvää ottaa omaa aikaa ja jollekkin taas harjoitella jakamaan sitä myös toisten kanssa, säilyttäen itsensä. Itsetuntemuksen matka on jokaiselle omannäköinen ja ainutlaatuinen. Näyttäisi kuitenkin siltä, että erityisherkät kokevat usein tietynlaiset teemat ja oppiläksyt tutuiksi.

Aiemman kirjoitukseni aiheesta voi lukea täältä: http://www.eeviminkkinen.fi/blogi/2016/8/18/mit-erityisherkkyys-on-opettanut-minulle

Tällä kertaa kirjoitan kahdesta muusta tärkeästä teemasta jotka ovat erityisherkälle tuttuja sekä siitä miten nämä teemat ovat elämässäni läsnä.

1. Kaipuu merkityksellisyyteen

Yleisesti erityisherkkiä kiinnostaa elämässä syvyys, se mikä on pinnan alla. Voi tuntua tyhjältä käyttää aikaa sellaiseen, joka on erityisherkän mielestä epäoleellista. Erityisherkän lahja on nähdä asiat syvällisinä kokonaisuuksina, mutta varjona voi olla se että tällöin uppoudumme myös liikaan draamaan ja huomaamaan aina sen, mikä vaatii korjattavaa.

Minua on auttanut tämän teeman suhteen sen harjoittelu, että itseasiassa ihan kaikesta voi löytää merkityksellisyyttä, joskaan se ei silloin tule aina siinä muodossa missä haluaisin. On myös helpottanut se, että alkaa arvostamaan tavallisia ja käytännöllisiä asioita- sillä ne ovat yhtälailla valtavan tärkeitä ja arjen henkisyyttä parhaimmillaan.

Se mikä kenellekkin yksilönä tuo merkityksellisyyttä on kiehtova mysteeri. Jotain, jota ei oikeastaan edes voi itse päättää. 

Kävin viime viikolla ensimmäistä kertaa kahvilla uuden ihmisen kanssa ja jo kymmenen minuutin kuluttua puhuimme suut vaahdoten elämämme kivuista, tunteista joita meidän on vaikea kohdata sekä jaoimme keskeneräisyyttämme. En tiedä tämän ihmisen lapsien nimiä, en edes tiedä hänen puolisonsa nimeä. En tiedä mitä hän harrastaa. Ja minulle tämä kohtaaminen oli aidosti merkityksellinen. Koin, että olimme heti jonkun merkityksellisen äärellä. 

Joku voisi tietysti ajatella, että tämä on akkojen vaahtoamista, ja tavallaan se kai onkin. 

Tunteiden jakamisen voi tehdä eri tavoin, valittaen ja uhriutuen tai vilpittömästi haluten oppia, vilpittömästi haluten tutkia omaa osuuttaan.

Mikä on sinulle aidosti merkityksellistä? 

Miten nämä asiat saavat näkyä elämässäsi?

Miten voisit tuoda merkityksellisyyttä osaksi arkeasi, pienin asioin?

2. Vahvoja tunteita ei tarvitse pelätä. 

Olen aina tuntenut vahvasti ja voimakkaasti ja saanut siitä myös palautetta. Toki opin myös turruttamaan ja kieltämään tunteitani kovettaen kuortani ja ajautuen kauemmaksi itsestäni. Tunnetyöskentely on ollut jo useamman vuoden ajan minulle tärkeää, mutta helpooa se ei ole suinkaan ollut.

Tunteet on teema, joka sisältää monia paradokseja. 

Jos ne kieltää tai tuomitsee, ei hyvä heilu ja voi olla lähes varma että kielletyt tunteet alkavat hallita alitajunnan kautta. Toisaalta, jos tunteita pitää suorana viestinä siitä mikä on totta, menee siinäkin harhaan. Tunteiden suhteen tarvitsemme hyväksyntää, erottelukykyä, uteliaisuutta tutkia niitä ilman tuomintaa. Tarvitsemme kärsivällisyyttä istua niiden kanssa, kunnes ne paljastavat sen kertaisen opetuksensa. Joskus kyse on siitä että jokin vanha tunnemuisto aktivoituu ja se mitä tarvitaan on läsnäoloa istua kipeän reaktion läpi. Joskus kyse on siitä, että  tunne pyrkii vahvasti viestimään jostain tämän hetkisen elämän tilanteesta, joka kysyy selkeytystä.

Tunteita ei tarvitse pelätä. Ne ovat valtava lahja, vaikka todella tiedän miten paljon vastustusta niiden kohtaaminen voi herättää. Kuitenkin, kun suostumme kokemaan myös ne vaikeammat tunteet, teemme samalla tilaa ilolle, keveydelle ja rauhalle.

Erkkari kuva.jpg

Erityisherkän elämää verkkokurssilla käsitellään itsetuntemusta, haavojen kanssa työskentelyä, rauhaa, iloa, lepoa, liikettä ja aitoa huolenpitoa itsestä.

Kurssi alkaa 2.9 ja kestää 7 viikkoa.

Kurssin tavoitteena on löytää ymmärrystä omasta herkkyydestä, sekä löytää käytäntöön konkreettisia työkaluja ja tapoja, jotka tukevat tasapainoista oloa ja elämää, jossa on hyvä olla sellaisena kuin on. 

Lue tarkempi kurssikuvaus ja ilmottaudu mukaan: https://eeviminkkinen.mykajabi.com/store/dfV5yRub