Defensseistä eli selviytymiskeinoista osa 2

Ensimmäisen osan defensseistä voit lukea ja kuunnella TÄÄLTÄ

Tällä podcastilla jatkan defenssien teemalla ja nyt tutkitaan kolmea defenssiä. Projektiota, Introjektiota ja Projektiivista identifikaatiota. Sanahirviöitä, i know.

Tässä toivottavasti lyhyesti mutta ymmärrettävästi kuvaus miten nämä mielen heijasteet toimivat.

Projektiossa ihminen näkee muissa ihmisissä piirteitä, tapoja ja käyttäytymismalleja joita ei kykene itsessään kohtaamaan. Tämä ei siis tapahdu ilkeyttä vaan tiedostamattomuutta. Projektiossa toiseen tai toisiin voidaan siirtää joko ns. vaikeina pidettyjä tunteita tai hyvinä pidettyjä tunteita ja piirteitä. Projektion, kuten muidenkin defenssien tarkoitus on välttää kohtaamasta todellisuutta sellaisena kuin se on. 

Introjektiossa ihminen sisäistää ulkopuolelta tulevat, ääneen sanotut tai sanomattomat arviot, tuominnat tai ihanteet osaksi itseään, ilman että käyttää niitä erottelukykynsä läpi. Itse hahmotan introjektion helposti esimerkiksi syyllistymisen kautta. Lapsi voi esimerkiksi kokea, että vanhemman stressi ja kireys on lapsen syytä introjektion kautta. Karkeasti voisi sanoa, että jos projektiossa siirretään asioita itsestä ulospäin, introjektiossa ulkoapäin tulevat asiat otetaan omalle "vastuulle".

Projektiivinen identifikaatio (Sanahirmujen sanahirmu) on hyvin alitajuinen prosessi joka menisi esimerkiksi näin: Naisella on projektio, jossa hän näkee miehen pelastavan hänet, täyttävän hänet. Naisen projektio on niin vahva, ja miehellä ei ole tietoisuutta  "kieltäytyä" projektiosta, ottaa mies alitajuisesti projektion vastaan ja alkaa käyttäytyä (hetkellisesti) naisen proketion mukaan. Projektiiviset identifikaatiot ovat yleisiä rakastuessa ja niihin liittyy usein rakastumisen huuman laannuttua kipua. Paljon. Se ei tarkoita, että täytyy erota. Projektiivisia identifikaatioita on mahdollista (joskaan ei ihan helppoa) purkaa myös ihmissuhteessa.

Defenssit ovat osa ihmisyyttä, ei jotain josta voisi tai pitäisi päästä eroon. Tietoisuutta ja armollisuutta lisäämällä ja KÄRSIVÄLLISELLÄ itsetuntemustyöskentelyllä defenssien hallitsevuutta voi lähteä purkamaan. Defenssit ilmiönä eivät kuitenkaan katoa.

Todellisuuden kohtaaminen on välillä kipeää. Joskus se on ollut niin kipeää, niin suuri pala purtavaksi, että nämä defrenssit ovat rynnänneet apuun.  Sitäkin on ihmisyys.

brooke-cagle-39567-unsplash.jpg