Pettymyksien tuottamisen välttäminen ajaa ahtaalle

Elämästä ei taida selvitä ilman että kokisi pettymyksiä.  Ja tuskinpa kukaan tykkää tuottaa pettymystä toisellekaan. 

Tällä podcastilla keskustelemme ystäväni ja kollegani Marika Rosenborgin kanssa pettymyksien tuottamisen kivusta sekä pettymyksien sietämisestä, kun ne osuvat joskus omalle kohdalle.

Suuri viisaus sanoo, että emme voi olla vastuussa toisten tunteista. Samalla uskon, että on inhimillistä välittää toisten tunteista. Mutta jos koittaa hinnalla millä hyvänsä välttää tuottamasta pettymystä toisille, ajautuu ennen pitkää ahtaalle itsensä kanssa.

Odotukset ovat lähes aina yhteydessä pettymyksiin. Joskus odotuksemme ovat epärealistisia, ja joskus taas hyvin inhimillisiä, sellaisia joista ei tarvitse eikä kannatakaan tinkiä.

Kuuntele podcastilta lisää!

clem-onojeghuo-111360-unsplash.jpg

ps. Marikan kirja Sinä selviät kyllä löytyy täältä ja minun Ole itsellesi armollinen kirjan löytää täältä.

Epäonnistumisen tunteesta podcast

Epäonnistumisen tunne on tuskin kenenkään lempi tunne. 

Silti ihan jokainen on joskus kokenut epäonnistuneensa.

Epäonnistumisen tunnelukko voi syntyä, jos on kokenut toistuvasti tulleensa nolatuksi tai vähätellyksi. Se voi syntyä jos itseen on kohdistuttu epärealistisia vaatimuksia ja jos on odotettu osaavan asioita ilman opastusta tai tukea.

Epäonnistumisen tunnelukko saa reagoimaan jokaisen vähän eritavoin. 

Yksi keino koittaa välttää epäonnistumista on paineen alla koittaa menestyä, onnistua ja saavuttaa. Toimintaa ohjaa uskomus, että tekemällä voi ratkaista epäonnistumisen kivun. Vaikka miten saisi meriittejä ja titteleitä, se ei tunnu riittävän. Sisällä on edelleen kipu.

Toinen tapa jolla epäonnistumisen tunteen kipua koitetaan välttää, on kirjaimellisesti välttämällä. Se on sitä, että ei uskalla tehdä asioita, joissa on mahdollisuus tuntea epävarmuutta ja epäonnistumisen kipua.

Kolmas keino on se, että ottaa pieniä askelia ja altistaa itseään uusille asioille mutta usein tämä on vielä varsin kuormittavaa ja vaatii "psyykkausta". Kokemuksien ja myös "epäonnistumisien" myötä henkinen kyky tulla toimeen epävarmuuden ja epätietoisuuden kanssa kasvaa ja uusia askeleita uskaltaa ottaa huolettomammin.

Kuuntele lisää podacastilta! (Jonka nauhoittamisen kanssa muuten epäonnistuin kahteen kertaan ..:))

OÄÄ kuva.jpg

"Kolhiintuiko mun ego vai oliko toisen palaute vaan epäasiallista?"

Miten suhtautua siihen, että joku tuttu tai puolituttu kommentoi omaa olemistasi tai tekemistäsi tavalla, joka ei tunnu hyvältä? Jos se ei tunnu hyvältä, onko siinä kyse omasta egosta? Onko palaute hyvä ottaa aina vastaan kehityskohteena?

Tällaisia kysymyksiä pohdiskelen uusimmalla podacstilla.

Palaute voidaan antaa usealla tavalla.

Sitä voidaan antaa hyväntahtoisesti, sitä voidaan antaa haluna loukata, sitä voidaan antaa inspiroituneessa tilassa, sitä voidaan antaa loukkaantuneessa tilassa. Palaute voidaan antaa herkästi ja kauniisti, silloinkin kun se on vaikeaa. Palaute voidaan antaa ”rehellisyyden nimissä” vaikka kyse on oikeastaan ihan vaan omasta, rajallisesta mielipiteestä.

Itse koen tärkeäksi tunnustella, millaisella energialla palaute annetaan.

Liittyykö siihen tunne, että toinen asettautuu ”paremman ihmisen” asemaan vai tuleeko palaute energialla, jossa tuntuu turvallisuus ja hyväksyntä?

Toinen asia joka tuntuu tärkeältä, on miettiä palautteen antajan pyrkimystä. Se on jotain josta palautteenantaja ei ole usein itsekään tietoinen. Mitä hän haki?

Palautteen antaminen ja saaminen on parhaimmillaan voimaannuttavaa ja inhimillistävää, rumimillaan se on traumatisoivaa ja häpäisevää.

Kaikesta ei voi, eikä tarvitse olla samaa mieltä ja jokaisella on vapaus valita mitä kokee oikeudekseen toiselle sanoa.

Palautteen suhteen on hyvä muistaa, että palautteen antaja kertoo palautteellaan OMISTA arvoistaan, ihanteistaan, toiveistaan ja peloistaan.

Ja ne saattavat olla hyvin erilaisia, mitä itsellä on.

Erilaisuus on oikein ok. Mutta toisen erilaisuuden pointtailu arvosteluhengessä, ei.

Keskustelu ja kommunikointi vaikeistakin tunteista on oikein tarpeen ja tervetullutta, mutta vanha kunnon ”minä-viestintä” kunniaan.

Sen sijaan että toiselle latelee hänestä totuuksia, kannattaa kertoa siitä miltä ITSESTÄ tuntuu.

Sen mä vaan sanon, että kindness is gangster. 

Ei aina helppoa, mutta gangster.

Kuuntele lisää podcastilta!

shutterstock_304333949.jpg

Podcast ulkopuolisuuden tunteesta

Ulkopuolisuuden tunne on valtavan kipeä tunne. Se sanoo alitajuisesti että "en kuulu", "minulla ei ole väliä" ja "olen huonompi".

Reagoimme jokainen eritavoin ulkopuolisuuden tunteeseen.

Esimerkkejä miten koitamme selvitä ulkopuolisuuden kivusta on:

- Osallistua mahdollisimman paljon (usein sillä seurauksella, että pois jääminen pelottaa sillä pelkää jäävänsä paitsi)

- Kilpailemme asemastamme erilaisin keinoin

- Alamme välttämään tilanteita joissa on useampi ihminen

- Pakenemme tunnetta addiktioihin

Ulkopuolisuuden tunne tuntuu todelta, siinä missä mikä tahansa muu kipeä tunne. Ulkopuolisuuden tunteen juuret ovat usein lapsuudessa ja se on tyypillisempää toisille persoonatyypeille kuin toisille. Ulkopuolisuuden tunteen takana on syvä kaipuu kuulua, tulla nähdyksi ja osallistua tasavertaisena.

Kuuntele lisää ajatuksia podcastilta

Podcast armollisuudesta itselle

Moni meistä on itselleen ankara. Saatamme vaatia itseltämme asioita joita emme parhaalta ystäviltämme vaatisi. Olemme ehkä niin tottuneita näihin vaatimuksiin ettemme muista tarkistaa ovatko vaatimuksemme realistisia tai inhimillisiä.

Kun emme sitten pysty näitä vaatimuksia täyttämään, koemme riittämättömyyttä ja ehkä syyllisyyttäkin. Tätä koitamme ratkoa joko yrittämällä suorittaa lisää tai lamaantumalla uskoen että meistä ei ole mihinkään.

Ihminen joka ulospäin näyttää vahvalta ja itsevarmalta (ja voi silti toki olla myös näitäkin asioita), saattaa sisällään kokea suurta kipua tai riittämättömyyttä.

Itselle myötätunto ja armollisuus on taito. Se ei ole ominaisuus joka joko on tai ei ole ihmisessä. Usein on niin että emme ole saaneet tähän tukea ja opastusta.  Sitä voi kuitenkin harjoitella. 

Kuten kävelemäänkin oppiminen, se ei tapahdu yks kaks itsestään. Se kysyy harjoittelua. Kompastumisia. Harjoittelun myötä itseensä oppii suhtautumaan armollisemmin ja hankalissa paikoissa voi alkaa muistamaan että "Ai niin, mitä se olisi jos olisin nyt itseni ystävä." Tavoitteena ei ole suinkaan olla täydellinen tai aina onnistua vaan oppia olemaan itsensä tukena.

Armollisuus itselle tekee elämästä avoimempaa. Armollisuuden opettelu lisää myös tervettä itsetuntoa. Se vähentää paineita ja tuo tilalle herkkyyttä kuunnella itseään.

Kuuntele lisää podcastilta!

Podcast perfektionismista

Perfektionismi uuvuttaa. Mikään ei lopulta  riitä. Tulee uusia vaatimuksia, aina on jotain kesken tai saavutusten tilalle saapuu menettämisen pelko. 

Perfektionismiin liittyy yritys kontrolloida elämää. Se miksi elämää taas yritetään kontrolloida, johtuu sisäisestä turvattomuudesta, jonka juuret ovat usein jo kaukana lapsuudessa.

Perfektionismi ei aina näy ulospäin klassisesti vaikkapa siivousfrikkeytenä tai työn viilaamisena loputtomiin. Perefektionismia voi ilmetä myös hyvin vaikkapa kehoon, liikkumiseen ja syömiseen liittyvissä asioissa. Sitä voi esiintyä ihmissuhteissa ja pyrkimyksenä kontrolloida omaa tunnemaailmaa.

Perfektionismiin liittyy  jatkuva paineen tunne, vaikeus ”antaa olla” sekä epärealistiset vaatimukset itseä ja joskus myös muita kohtaan.

Perfektionismin takana on pyrkimys suojautua kivulta. Se uskottelee, että jos olet tai toimit täydellisesti- voisit välttyä vaikkapa arvostelluksi tulolta, epävarmuudelta tai pettymyksiltä. Perfektionismin pyrkimys on koittaa ottaa vastuulleen kaikki, sellaisetkin asiat joita ei voi oikeasti mitenkään kontrolloida. 

Miten sitten alkaa hellittämään? 

Tiedostamalla missä vaatii liikaa. Ymmärtämällä että se ei tapahdu hetkessä, vaan uusien mallien opettelu todellakin vaatii aikaa ja kysyy myös sisäisen turvallisuuden vahvistamista. Se kysyy armollisuuden ja myötätunnon harjoittelua. 

Se kysyy myös kykyä harjoitella kohtaamaan epävarmuuden ja epäonnistumisen tunteita, jotka ovat lopulta vain tunteita, ei jotain joiden tulisi saada sanella maailmamme rajoja.

Kuuntele lisää podcastilta!

ps. Armollisuus itselle verkkokurssilla käsitellään mm. perfektionismin takana olevia pelkoja ja harjoitellaan löytämään armollisuutta sekä myötätuntoa itseä kohtaan. Kurssi alkaa 20.4 ja maksaa 42€. Lue lisää täältä.

Arvostelun pelosta podcast

Olemme kaikki kuulleet "älä välitä siitä mitä muut ajattelee". Ymmärrämme sen älyllä. Mutta kun me ihmiset olemme myös tuntevia tapauksia. Kyllä me usein välitämme, halusimme tai emme. Mutta se mihin voimme vaikuttaa, on se että annammeko arvostelun pelon ohjata matkaamme.

Ihmisen syvimpiä pelkoja on pelko torjutuksi tulosta ja hylkäämisestä. JOKAISELLA. Näitä pelkoja ei kannata kieltää tai esittää että ne eivät koskettaisi. Sillä siinä samalla joutuu sulkemaan itsensä, suojautumaan ja kasvattamaan kuoria ylleen. Ja se koskee.

Arvostelun pelkoa voi oppia kohtaamaan ja käsittelemään inhimillisesti.

Tervetuloa kuuntelemaan uusinta podcastia.

Elokuun alussa maksuton webinaari aiheesta intuitiivinen syöminen ja kotona kehossa.

Katso lisää ja ilmoittaudu mukaan: https://app.webinarjam.net/register/27829/507066c493