Podcast femiini- ja maskuliinienergioista

Tällä podcastilla keskustelin Kehto koulun opettajan Emilia Vasko-Kujalan kanssa femiini- ja maskuliinienergioista. 

Nykyisin kuulee yhä enemmän puhetta femiinistä ja maskuliinista, mutta varsin vähän löytyy tietoa siitä mitä nämä oikein ovat, miten eroavat toisistaan. Entä mitä lahjoja mutta myös varjoja näillä kummallakin on? Sekä miehessä että naisessa on kummassakin molempia laatuja, mutta useimmiten naisessa enemmän femiiniä ja miehessä maskuliinia. Femiini ei siis tarkoita vain naista, tai maskuliini miestä. Näiden energioiden tunnistaminen itsessä ja hyödyntämällä niitä tarkoituksenmukaisesti tuo elämään selkeyttä ja luonnollisuutta.

Podcastilla juttelimme mm. seuraavista teemoista:

  • Maskuliinienergia on parhaimmillaan tietoista, suojelevaa ja se rakentaa mielellään erilaisia rakenteita

  • Maskuliinienergia on voimakasta ja valaisevaa ja viisaustraditioissa sen symboli on aurinko

  • Maskuliinienergian varjot liittyvät myös voimaan, voiman "väärinkäyttöön”

  • Nainen saattaa käyttää myös enemmän maskuliinienergiaa kuin tarvitsisi - miksi?

  • Femiinienergia palautuu levollisessa passiivisuudessa, josta käsin myös luovuus nousee

  • Femiinienergia on luonteeltaan alati laajenevaa, luovaa, pehmeää, ravitsevaa ja villliäkin

  • Femiininenergian varjot liittyvät mm. heikkouden esitykseen, manipulaatioon ja kompleksisuuteen

  • Miten femiini ja maskuliinisuus “tanssivat” keskenään

  • Mitä femiini ja maskuliini voivat tehdä voimaantuakseen

Lämpöisesti tervetuloa kuuntelemaan!

jon-asato-246160-unsplash.jpg

Suosittelen lämpimästi tutustumaan Kehto kouluun.

Kiintymyssyhdemalli osa 3 : Kysymyksiä ja vastauksia!

Aiemmat osat kiintymyssuhdeteoriaa käsittelevästä podv´cast sarjasta voit lukea/kuunnella täältä:

Osa 1

Osa 2

Tällä podcastilla vastaan kuulijoiden kysymyksiin, avaan lisää ristiriitaisen kiintyjän ja välttelevän kiintyjän kipeää suhdedynamiikkaa. 

Lisäksi käsitellään mm.

Sitä mistä tietää onko toinen oikeasti halukas päästämään lähelle?

Miksi muutos on niin vaikeaa, vaikka teoriassa sitä haluaisikin?

Miten myös omat lapsuuden keskeenjääneet ihmissuhde kuviot heijastuvat aikuisiin parisuhteisiin?

buble.jpg

Podcast läheisriippuvuudesta

Läheisriippuvuus on sanana varsin vahva, ehkä hieman määritteleväkin. Itse ajattelen mielummin että minulla on taipumus läheisriippuvaiseen käyttäytymiseen kuin että olisin jotenkin diagnosoitu läheisriippuvainen.

Aiemmin tämä käyttäytyminen on hallinnut elämääni ihan liiaksi asti. Olen kuitenkin harjoitellut mm. omien rajojeni tunnistamista, niistä huolehtimista, tervettä itsekunnioitusta ja omaan intuitioon luottamista joten koen että nuo opitut mallit ovat nyt enimmäkseen nukuksissa. Näistä käytösmalleista irtaantuminen ja niihin liittyvä tunnetyöskentely oli reilun kahden vuoden mittainen prosessi, josta en aina todellakaan uskonut selviytyväni. Mutta hitto vie. Selvisin.

 Koska tunnistan itselläni tämän taipumuksen, on minun kuitenkin tärkeää olla hereillä sen suhteen, varsinkin elämän stressaavissa kohdissa. En enää halua palata toistamaan mennyttä. Minun on tärkeä muistuttaa itseäni, etten voi eikä minun kuulu muuttaa ketään.

Läheisriippuvuus ei ole tyhmyyttä eikä edes järjen asia. (Sanon tämän siksi koska olen valtavasti hävennyt omaa "tyhmyyttäni".)

Läheisriippuvaan käyttäytymiseen liittyy ihan oma dynamiikkansa. Se voi ilmetä mm. Yrityksenä muuttaa/ pelastaa/parantaa toista sillä seurauksella että oma elämä hupenee ja yrityksillä kontrolloida toisen toimintaa sillä seurauksella että toinen ei ota itse vastuuta teoistaan.

Läheisriippuvuuteen liittyy vahva pelon ja ahdistuksen tunne. Pelko liittyy usein siihen että toinen satuttaa tai pettää luottamuksen. Läheisriippuva yrittää estää toista satuttamista itseään, mutta satuttaakin tällä usein itseään entisestään.

Läheisriippuvaa suhdetta varjostaa usein epätasavertaisuus, turvattomuuden tunne ja pelko.

Suhde ei tietenkään ole "vain huono", mutta se mikä pitää edelleen yhdessä ei ole järki. Järjellä läheisriippuva usein tietää, että jotain olisi hyvä muuttaa. Se ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertaista kun syvät alitajuiset pelit ovat ottaneet vallan. Mutta se on mahdollista. Usein tähän kuitenkin tarvitsee tukea.

Miten nämä kierteet voi katkaista?

Mistä niissä on kyse?

Kuuntele lisää podcastilta!

Uutta! Armollisuus itselle verkkokurssi alkaa 20.4! Lue lisää TÄÄLTÄ

Podcast sisäisen äänen kuuntelusta (joka ei ole aina ihan helppoa..)

Sisäinen viisaus, oma ääni. Se ääni joka ei aina kuulu mielen mölyjen takaa. Se ääni jonka olemassa olon voi jopa unohtaa, etsiessään vastauksia ulkopuoleltaan. 

Miten sitä voi alkaa kuulemaan ja mistä tietää että siihen voi luottaa?

Sisäinen viisaus on jokaisessa. Olkoonkin niin, että emme ole siihen välttämättä kovinkaan paljon yhteydessä. Jotta sitä voi alkaa kuulemaan, on kuunneltava. Kuuntelu kysyy pysähtymistä. 

Luulisi, että tämä on helppoa ja itsestään selvää, mutta se ei todellakaan ole. 

Arkea suorittaessa ajaudumme helposti toimimaan totuttujen kaavojen mukaan, tunnustelematta lainkaan mitä todella nyt tarvitsisimme.

Sisäiseen ääneen luottamus vahvistuu vain sitä kautta, että saat kokemuksia siitä että siihen luottaminen, niin järjettömältä kuin se onkin ehkä tuntunut, on johtanut johonkin joka on sinulle totta ja oikeaa.

Sisäisen viisauden kuuntelun kuvitellaan olevan usein vain ihanaa. Ei se ole. Se voi pyytää meitä antamaan aikaamme asioille, joita olemme ehkä pitkään laimiinlyöneet. Se saattaa pyytää aikaa luonnossa, ehkä se pyytää menemään kohti ihmisiä, ehkä se pyytää ottamaan omaa tilaa. Ehkä se pyytää sulkemaan puhelimen illalla ajoissa. Ehkä se pyytää jotain, jota sisuksissasi tiedät olevan sinulle hyväksi- mutta on niin paljon helpompi olla kuulematta ja jatkaa samalla tavalla.

Kukaan ei ole yhteydessä sisäiseen ääneensä kokoajan. Ihan jokaisella meistä on mieli, joka hölisee kaikenlaista. Vaikka miten olisi tehnyt meditaatiota ja itsetuntemustyöskentelyä, siellä se mieli edelleen on ja se edelleen hölisee kaikenlaista. Mielestä ja ajatuksista ei tarvitse päästä eroon.

Sisäinen viisaus ei kuitenkaan ole puskevaa, tuomitsevaa tai ankaraa. 

Se on äärimmäisen kärsivällinen. Ja yksi asia on varma, sen ääni ei hiljene. Se jaksaa odottaa. kunnes olemme valmiita kuulemaan.

Sisäistä viisautta voi tunnistaa seuraavista:

  • Se on avointa, uteliasta, tutkivaa.
  • Ehdottomuuksien sijaan se kysyy.
  • Se rakastaa sitä, että uskallat kokeilla. Se tietää, että opit kokemalla. Se ei tuomitse sinua.
  • Se ei käytä "Ei ikinä" , "Aina" ja "Koskaan" kortteja.
  • Se ei uhriudu, se ei anna kävellä ylitseen
  • Se on tunteva, herkkä, haavoittuvainen ja inhimillinen
  • Se ymmärtää että elämää ei voi lokeroida
  • Erottelun ja syyttelyn sijaan, se haluaa ymmärtää
  • Se tietää myös rajojen olevan rakkautta, se ei kohtele itseään eikä toista tietoisesti kaltoin.
  • Sisäinen viisaus ei ole aina se mikä on heti helpointa, mutta kun saat kokemuksia sen kuuntelusta, huomaat että se todella haluaa parastasi.

Terveisin minä joka olin varma että minulla ei ole intuitiota. Ja minä joka en edelleenkään sitä todellakaan aina kuule. Ja minä joka edelleen ja jatkuvasti harjoittelen.

shutterstock_199374350.jpg

ps. Henkisen kasvun perusteet kurssilla tätäkin aihetta käsitellään lisää! Kurssi alkaa 3.3 ja voit lukea lisää TÄÄLTÄ

Podcast päätöksien tekemisen pelosta

Päätöksenteko elämässä nostaa esiin monenlaisia tunteita. Se ei ole aina helppoa, varsinkaan ihmiselle joka pyrkii miettimään seurauksia ja toimimaan mahdollisimman oikein. 

Voi olla, että pelkää niin paljon tuottavansa muille pettymyksiä tai tekevänsä virheen, että jää tilanteeseen jossa itsellä ei ole hyvä olla pitkäksikin aikaa.

Elämän isot päätökset eivät koskaan synny hetkessä, eikä tarvitsekkaan. Ne eivät ole myöskään ole vain järjen asioita. Oleellista on harjoitella kuulemaan ja luottamaan sisäiseen ohjaukseensa, joka ei ole aina se mikä olisi "ihanteellisinta" tai jonkun muun mielestä oikein. 

Joskus on aika päättää, että nyt ei ole aika tehdä päätöstä. Joskus tarvitaan aikaa, asioiden työstämistä ja tilaa. Silloin suurinta rakkautta on ottaa aika-lisä ja miettiä rehellisesti mihin voi ja ei voi vaikuttaa. 

Joskus on aika uskaltaa ottaa se pelottavakin askel. Mutta se askel ottaa itse itsensä, kun se on valmis. Kaikki tapahtuu aina lopulta oikeaan aikaan.

Kuuntele lisää päätöksien teon pelosta podcastilta!

Podcast Intuitiosta ja sydämen kuuntelusta

Intuitio on tienviitta, sydän on valtatie. Mielestäni intuitio ja sydämen ääni eivät ole ihan sama asia, vaikka läheisiä tuttavia ovatkin.

Intuitio ei ole aina vain sitä mikä tuntuu kivalta ja kevyeltä, joskus se on myös se pieni hiljainen ääni jota ei ihan vielä uskaltaisi kuulla. Sydämen ääni ei ole aina järjellä selitettävissä, mutta silti myös järjelle ja pelkojen tutkimiselle on paikkansa ja erittäin tärkeä sellainen.

Tällä podcastilla jaan ajatuksiani ja kokemuksia intuition ja sydämen kuuntelusta sekä minkälaisia esteitä voi olla näihin luottamisen suhteen.

ps.

Henkisen kasvun perusteet kurssi alkaa 3.3, lue lisää kurssin sisällöstä TÄÄLTÄ