Itsensä rakastaminen - ei kukkalandiaa vaan arjen myötätuntoa itseäkohtaan

Mitä ihmettä itsensä rakastaminen on?Tästä ja mm. siitä mitä on terve itsekkyys ja mitä ei, juttelimme Anna Taipaleen kanssa podcastilla. Annaa lainatakseni, kyse ei ole mistään ”kukkalandiasta” vaan hyvin inhimillisestä hyväksynnästä omaa keskeneräisyyttä kohtaan. 

Itsensä hyväksymistä ei kuitenkaan voi suorittaa, eikä se tarkoita vaikeiden tunteiden tai ajatuksien kieltämistä, päin vastoin. Rakkaus itseä kohtaan on ennenkaikkea sitä, miten valitsemme toimia itseämme kohtaan, riippumatta siitä mitä tunnemme. Itsensä rakastaminen ei siis tarkoita sitä, että joku päivä vaan huomaisi tuntevansa itseään kohtaan ihanaa vaahtokarkkista rakkautta, vaan enemmänkin sitä miten tuemme itseämme hetkillä, jolloin tuntuu hirveän kipeältä.

Puhuimme myös henkisyyteen liittyvistä ihanteista ja siitä että miten paljon helpompaa itsensä on hyväksyä, jos itseään ei vertaa johonkin ihmisyyden yläpuolella olevaan ihanteeseen.

Podcastilla keskustelimme mm.

  • Mitä itsensä hyväksyminen oikein on? Mitä se on kun se on Annan sanoin ”lihaa ja verta?”

  • Joskus kuulee kritiikkiä, että itsensä tutkiminen on itsekästä. Onko se? Mikä on tervettä itsekkyyttä ja mikä ei? Voiko sellaista määritellä?

  • Joskus rakkaudelliset askeleet itseään kohtaan ovat paljon lähempänä, kuin tajuamme katsoakkaan

  • Eheytymistä voi yrittää suorittaa, mutta kahden kantapään kautta kokemuksen myötä: Se ei vaan toimi.

  • Ihanteista joita henkiseen kasvuun voi liittyä, mikä on realistista ja mikä ei?

  • Mitä arkiset rakkauden teot itseään kohtaan voi sitten olla?

  • Sen sijaan että pyrkii valmiiksi jossain, mitä jos sallisi itsensä harjoitella? 

”Mä voin tehdä toisen ihmisen hyväksi vaan sen, mitä mä itselleni sallin”.

-Anna Taipale

Kuuntele inspiroiva keskustelu podcastilta!

Tutustu Annan kotisivuihin ja työhön TÄÄLTÄ

shutterstock_381869881.jpg

Podcast tunnehaavojen eheytymisestä ja aikuiseksi kasvamisesta parisuhteessa


Tällä podcastilla keskustellaan Jari Koposen kanssa uudelleen parisuhteessa aikuiseksi kasvamisesta ja siitä mitä se on miehelle ja naiselle.

Edellisen podcastimme voi kuunnella TÄÄLTÄ

Näyttäisi siltä, että monessa suhteessa nainen havahtuu ensin siihen, että suhteessa toistuu äiti-poika tai tyttö-poika asetelmat. Naisen havahtuminen usein tuntuu miehelle, tai enemmänkin pojalle uhalta, sillä se nostaa esiin sen, että miehen (tai pojan) on kasvettava myös. Tämä ei tarkoita että miehet olisivat jotenkin huonompia ja meillä naisilla on todellakin oma vastuumme aikuistumisessa. Ennenkaikkea vastuu itsestämme.

Moni on ollut tai on parhaillaan suhteessa, jossa ollaan myllerryksessä. Toinen haluaa muutosta, toinen suhtautuu defensiivisesti ja kieltäytyy näkemästä rakkaansa kipua. Tällainen vaihe on emotionaalisesti hyvin kuormittava, eikä sellaisen kanssa tarvitse jäädä yksin.

Jari kuvaa rehellisesti ja selkeästi tunnehaavojen eheytymisen matkaa niin miehen kuin naisenkin perspektiivistä, ja rohkaisee varsinkin miehiä antamaan rakentavaa palautetta tai kysymään, jos mieleen jäi jotain johon kaipaisi selkeytystä.

Luvassa on syvällinen ja tärkeä jakso, kuuntele ihmeessä! 

shutterstock_519710002.jpg

Miten turvatonta kiintymystyyliä voi eheyttää?

Kiintymyssuhde malli on herättänyt paljon kiinnostusta ja olen saanut siihen liittyen useamman kysymyksen: Miten turvatonta kiintymystyyliä voi sitten lähteä eheyttämään?

Tämän kysymyksen äärellä on valtavan tärkeä muistaa, että ihminen on aina paljon muutakin kuin kiintymystyylinsä. Siksi yhtä oikeaa eheytymisen malliakaan ei ole olemassa. Ihminen on moniulotteinen, herkkä ja ainutlaatuinen yksilö ja se on kaikessa eheytymisessä huomioitava.

Meillä on pelkomme, haavamme, tukahdutetut tunteemme, ihanteemme, uskomuksemme, tarpeemme, toiveemme ja ainutlaatuinen elämän polkumme. 

Ja samalla, tietyillä kiintymystyypeillä on havaittu olevan hyvin samankaltaisia haasteita, ja on myös yhteisiä tekijöitä, jotka usein koskettavat saman kiintymystyypin jakavia ihmisiä. 

Kaikille kiintymystyypeille on tärkeää vahvistaa sisäistä turvaa. Kirjoitan siitä tarkemmin kirjassani Ole itsellesi armollinen (Kirja ei tosin käsittele aihetta kiintymyssuhteen näkövinkkelistä). Sisäiseen turvaan liittyvän podcastin voi myös kuunnella TÄÄLTÄ

Tässä kuitenkin hypin typistetysti, minkälaiset asiat auttavat sekä ristiriitaista että välttelevää kiintymystyyppiä eheytymään kohti turvallista kiintymystä. Alla olevalta podcastilta voit kuunnella lisää aiheesta!

Ristiriitaisen kiintymystyypin eheytymyminen:

  • Vahvista tervettä itsekunnioitusta, sinä olet vastavuoroisen rakkauden arvoinen
  • Kieltäydy lempeästi ja jämäkästi jahtaamasta/parantamasta tai muokkaamasta ketään. Ihmiset muuttuvat, jos he itse näin valitsevat
  • Opi tunnistamaan omia syvempiä tarpeitasi ja harjoittele niiden viestimistä suoraan (RIstiriitaiiset ovat usein epäsuoran viestinnän kuninkaita ja kuningattaria)
  • Harjoittele tervettä erillisyyttä ja keskity siihen mikä on sinun elämässäsi kiinnostavaa, tärkeää ja merkityksellistä- riippumatta toisesta
  • Ristiriitaisesti kiintyneet usein häpeävät ja tuomitsevat tarvitsevuuttaan, joten: On ok tarvita. On ok kaivata. Huomiota, läheisyyttä, sitoutumista, yms. Muista että ihmisellä on luontainen tarve turvalliseen kiintymykseen, se ei ole heikkouden merkki.
  • Tutustu rajoihisi, mikä on sinulle ok ja mikä ei ole. Rajat eivät ole kahlitsemassa, vaan luomassa turvaa ja yhteisiä pelisääntöjä parisuhteeseen.

Välttelevän kiintymystyypin eheytyminen:

  • Ala huomata milloin ja miten pidät etäisyyttä, miltä sinusta silloin oikeasti tuntuu?
  • Tutustu omaan haavoittuvaisuuteesi ja herkkyyteen, inhimilliset tunteet koskettavat sinuakin
  • Harjoittele syventämään keskusteluja esim. kävelyllä tai tilanteessa jossa ei tarvitse katsoa intensiivisesti silmiin
  • Kyseenalaista syväänjuurtunutta uskomusta siitä, että "Minun täytyy selvitä yksin".  
  • Tutustu inhimillisiin tarpeisiin ja huomaa miten ne koskettavat meistä jokaista, sinuakin
  • Kieltäydy pelaamasta pelejä
  • Silloin kun mielesi tekee paeta, harjoittele jäämistä. 
  • Ja kyllä, saat ehdottomasti tarvita edelleen omaa tilaa ja aikaa. Harjoittele ottamaan sitä ilman repivyyttä.
  • Lisää itsesi ymmärrystä tutustumalla ihmissuhde historiaasi. Minkälaisen mallin ihmissuhteista olet saanut?

Aiemmat kirjoitukset kiintymyssyhdemallista voit lukea:

Ihmisellä on biologinen tarve kiinnittyä turvallisesti toiseen ihmiseen

Millainen kiintymystyyli sinulla on?

Kiintymyssuhdemalli: Kysymyksiä ja vastauksia

Kuuntele podcastilta lisää!

shutterstock_298100864.jpg

Podcast hyväksymisen kaipuusta, hylätyksitulon pelosta ja paljon muustakin

Tällä podcastilla on kanssani juttelemassa kollegaystäväni Marika Rosenborg

Oli niin antoisaa jutella viimeksi Marikan kanssa parisuhteen päättymisestä ja eroprosessista, että päätimme istua mikrofonin eteen uudellenkin. Aiemman jaksomme voit kuunnella täältä

Olen kiitollinen että olen saanut tutustua Marikaan. Meillä on ikäeroa melkein 20-vuotta ja elämme varsin erilaista elämänvaihetta, ja silti moni asia kohtaa. 

Juteltiin Marikan kanssa mm. hyväksytyksi tulon kaipuusta ja vastaavasti hylätyksi tulon pelosta, sekä erityisherkkyydestäkin, ilman sen kummampaa suunnitelmaa tai aietta siitä mihin keskustelu päätyy. Näin vapaa tila jutustella mahdollisti jutun sopivan rönsyämisen laajemmallekin!

Tällä podcastilla jutellaan mm.

  • Siitä miten hyväksynnän tarve on normaali tarve, mutta ihminen voi hukkua itseltäänkin yrittäessään hinnalla millä hyvänsä saada hyväksyntää
  • Erilaisista keinoista joilla sopeutamme itseämme ympäristön vaatimuksiin/ihanteisiin
  • Mielenkiintoisesta tutkimuksesta siitä, miten mm. esikoisen, keskimmäisten ja kuopusten rooli vaikuttaa käyttäytymiseen
  • Ihmissuhteista joissa ei ole aitoa välittämistä ja kunnioittamista
  • Miten löytää tasapainoa terveen tarvitsemisen ja itsenäisyyden välille

Kuuntele podcastilta lisää!

Marikan kotisivuihin ja blogiin voi tutustua:

http://suhteellistajasuhteetonta.blogspot.fi

https://www.uudenelamanvarit.fi

ps. Minä ja Marika olemme molemmat mukana Lasten oppeja äideille kirjassa, joka julkaistaan huhtikuun alussa!

felix-russell-saw-251617-unsplash.jpg

Miten vihan tunteeseen voisi suhtautua?

Tällä kertaa vuorossa toive aihe, elikkäs vihan tunne ja kuinka siihen voisi suhtautua.

Jokaisella on omanlainen suhteensa vihan tunteeseen. Yleisesti ottaen se ei ole tunne, jota on helpointa itsessä hyväksyä. 

Jos jokin tunne täytyy kieltää, se ei tarkoita että se poistuisi. Täytyy käyttää valtavasti voimaa pitääkseen se piilossa. Itse olen padonnut vihaa mm. kontrolloimalla, pakkotreenaamalla ja suorittamalla.

Viha ei ole tunteena milläänlailla väärä. Se voi parhaimmillaan viestiä mm. rajojen ylityksestä tai siitä että omat tärkeät ydin tarpeet jäävät toistuvasti täyttymättä. 

Vihaan kannattaa suhtautua viestinä. On myös viisasta harjoitella keinoja miten omaa oloa voi rauhoittaa, itseään varten-

Podcast siitä kun huumori loukkaa

Parhaimmillaan huumori on tärkeä defenssi, joka auttaa meitä kohtaamaan elämän kipeitäkin juttuja kevyemmin. Taito nauraa itselleen LEMPEÄSTI voi olla suuri voima itsetuntemuksen tiellä. 

Joskus, ja itseasiassa valitettavan usein huumoria on käytetty alistamiseen. Huumorin nimissä loukkaaminen on muka hyväksyttävä muoto "sanoa asioita suoraan". 

Voi olla hyvin pelottavaa myöntää, että huumorilla sanotut asiat ovat satuttaneet. Ja silti se on tärkeää, itsensä puolella olemista. Kaikelle ei tarvitse voida osata nauraa.

Ajattelen, että me itse määrittelemme ne henkilökohtaiset asiat joille olemme valmiita nauramaan. Jos jokin asia on vereslihalla, ei sille edes kannata yrittää nauraa. Se on itseasiassa itse itsensä pilkkaamista ja omien tunteiden mitätöintiä. 

Tällä podcastilla vastaan kuulijan kysymykseen ja aihetoiveeseen liittyen siihen, että on kokemut huumorin olevan keino loukata.

Kokemus on yllättävän yleinen, eikä siitä tarvitse vaieta.

Tervetuloa kuuntelemaan!

Oman äänen äärelle verkkokurssi on juuri alkanut ja vielä kerkeää hyvin mukaan!

Lue lisää kurssista ja ilmoittaudu mukaan täältä!

Podcast läheisriippuvuudesta

Läheisriippuvuus on sanana varsin vahva, ehkä hieman määritteleväkin. Itse ajattelen mielummin että minulla on taipumus läheisriippuvaiseen käyttäytymiseen kuin että olisin jotenkin diagnosoitu läheisriippuvainen.

Aiemmin tämä käyttäytyminen on hallinnut elämääni ihan liiaksi asti. Olen kuitenkin harjoitellut mm. omien rajojeni tunnistamista, niistä huolehtimista, tervettä itsekunnioitusta ja omaan intuitioon luottamista joten koen että nuo opitut mallit ovat nyt enimmäkseen nukuksissa. Näistä käytösmalleista irtaantuminen ja niihin liittyvä tunnetyöskentely oli reilun kahden vuoden mittainen prosessi, josta en aina todellakaan uskonut selviytyväni. Mutta hitto vie. Selvisin.

 Koska tunnistan itselläni tämän taipumuksen, on minun kuitenkin tärkeää olla hereillä sen suhteen, varsinkin elämän stressaavissa kohdissa. En enää halua palata toistamaan mennyttä. Minun on tärkeä muistuttaa itseäni, etten voi eikä minun kuulu muuttaa ketään.

Läheisriippuvuus ei ole tyhmyyttä eikä edes järjen asia. (Sanon tämän siksi koska olen valtavasti hävennyt omaa "tyhmyyttäni".)

Läheisriippuvaan käyttäytymiseen liittyy ihan oma dynamiikkansa. Se voi ilmetä mm. Yrityksenä muuttaa/ pelastaa/parantaa toista sillä seurauksella että oma elämä hupenee ja yrityksillä kontrolloida toisen toimintaa sillä seurauksella että toinen ei ota itse vastuuta teoistaan.

Läheisriippuvuuteen liittyy vahva pelon ja ahdistuksen tunne. Pelko liittyy usein siihen että toinen satuttaa tai pettää luottamuksen. Läheisriippuva yrittää estää toista satuttamista itseään, mutta satuttaakin tällä usein itseään entisestään.

Läheisriippuvaa suhdetta varjostaa usein epätasavertaisuus, turvattomuuden tunne ja pelko.

Suhde ei tietenkään ole "vain huono", mutta se mikä pitää edelleen yhdessä ei ole järki. Järjellä läheisriippuva usein tietää, että jotain olisi hyvä muuttaa. Se ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertaista kun syvät alitajuiset pelit ovat ottaneet vallan. Mutta se on mahdollista. Usein tähän kuitenkin tarvitsee tukea.

Miten nämä kierteet voi katkaista?

Mistä niissä on kyse?

Kuuntele lisää podcastilta!

Uutta! Armollisuus itselle verkkokurssi alkaa 20.4! Lue lisää TÄÄLTÄ

Podcast kateuden tunteesta

Kateuden tunnetta voi olla vaikea tunnistaa, saatikka myöntää edes itselleen.

Kateuden tunteeseen liittyy usein tabuja ja häpeää. Pahimmillaan se on tunteena lamaannuttava. Parhaimmillaan se voi toimia itsetuntemuksen työvälineenä ja auttaa vapautumaan itseä rajoittavista ajatusmalleista.

Kateus on tunteena inhimillinen siinä missä muutkin tunteet. Se ei tee ihmisestä huonoa eikä epäonnistunutta. Kateuden tarina kannattaa kuitenkin tunnistaa, sillä se on harvemmin totta. 

Kateus ei ole läheskään aina kateutta toisten autoista, ruohonleikkureista tai vaatteista. Emotionaalinen kateus on sitä, että koemme että jollain toisella on tunnetasolla jotain, minkä koemme itseltämme puuttuvan. Voimme esim. Kokea että joku saa tukea jota itse kaipaisimme. Kaipaamme tuetuksi tulon tunnetta. 

Kateuden tunteen salliva tutkiminen on lahja itsellesi, joka parhaimmillaan lisää itsetuntemusta ja opettaa erottelukykyä siitä, mikä on sinun tiesi ja mikä ei.

Kuuntele lisää!

Podcast alistumisen tunnelukosta

Tällä podcastilla puhun alistumisen tunnelukosta. Olen aiemmin kirjoittanut aiheesta täällä.

Alistumisen tunnelukko pääsee syntymään kun on toistuvasti kokenut tulleensa mitätöidyksi ja vähätellyksi. Usein taustalla on myös kokemuksia jossa on käytetty joko henkistä tai fyysistä valtaa väärin ilman että on kyennyt puolustautumaan tai suojaamaan itseään. Näin ihmisen on ikäänkuin pakko alistua. Tunnelukko kulkee mukana ja vaikka tarvetta alistumiselle ei enää olisi, ihminen toimii siitä käsin. Se voi oireilla mm. niin että kantaa vastuuta joka ei kuulu itselle, tukahduttaa tarpeensa ja tahtonsa, ei pidä puoliaan, anteeksipyytelee turhaan, välttää päätöksien tekoa eikä muista mitä on olla omassa autenttisessa voimassaan.

Tunnelukot eivät ole mitään diagnooseja tai vikoja, vaan hyvin ymmärrettäviä selviytymismalleja. Tunnelukkojen aktiivisuus voi vaihdella elämäntilanteiden mukaan kuten niiden hallitsevuuskin. Harvoin (jos koskaan) nämä lukot kuitenkaan katoavat itsestään, vaan niiden vallasta vapautuminen kysyy sekä tiedostamista että tahtoa toimia toisin. Koska tunnelukot ovat usein olleet vuosien ajan selviytymismallejamme, myös niiden työstäminen kysyy aikaa, toistoja ja uusien tapojen opettelua.

Podcastilla kerron lisää miten mm. alistumisen tunnelukkoa voi lähteä työstämään inhimillisesti.

Ja vielä kerran, tunnelukot eivät ole merkki viallisuudesta.

ps.  Ihana Armollisuus itselle workshop järjestetään Tampereella 19.3 . Lue lisää!

Podcast irtipäästämisestä

Irtipäästäminen, tuo sana joka vilahtelee vähän joka puolella. Tuo sana joka kuulostaa varsin hienolta ja vapaalta, mutta ei ole aina sitten kuitenkaan ihan niin helppoa. 

Irtipäästö on sekä kipeää että kaunista. Useimmiten ensin vain kipeää. 

Irtipäästö voi liittyä elämän kokoisiin asioihin tai ihan arkisista odotuksista ja vaatimuksista hellittämiseen.

Joskus voimme päästää irti omasta valinnastamme, kun huomaamme että pidämme jostain asiasta/vaatimuksesta/käyttäytymisestä kiinni itsemme kustannuksella. Tällöin irtipäästö voi tuoda nopeastikin helpotuksen tunteen.

Joskus elämä ei kysele lainkaan halukkuuttamme päästää irti, vaan huomaamme olevamme tilanteessa jossa ei ole oikein muuta vaihtoehtoa. Silti saatamme räpiköidä vastaan. (Minä ainakin!)

Jokin, joka joskus oli, ei ole enää. Oli se sitten ihan konkreettinen asia, kuten koti, työpaikka tai ihmissuhde. Tai yhtälailla joku abstraktimpi asia, kuten identiteetti tai tapa olla ja elää johon olemme kiinnittyneet. Kaikki se on joskus palvellut jotain tarkoitusta.

Irtipäästö koskee usein siksi, että emme tiedä mitä olemme ilman. Emme näe vielä eteenpäin. Emme tiedä mitä tulee tilalle. Se voi koskea myös siksi että pelkäämme että olemme arvottomia ja riittämättömiä ilman vaikkapa tietynlaista statusta, kehoa, tms. Se voi koskea myös siitä hyvin inhimillisestä syystä, että jokin asia on ollut merkittävä ja tärkeä. 

Ja sitten on se kohta, jossa jo älyllä tietää että olisi hyvä päästää irti, mutta on vielä tunnetasolla kiinni. Niin. Irtipäästö ei ole älyn asia.

Irtipäästön herättämät tunteet haikeudesta, tyhjyydestä pelosta ja surusta ovat kaikki täysin normaaleja, eikä niistä tarvitse koittaa päästä eroon. Niiden läpi voi elää.

Kotona kehossa workshop  auttaa irtipäästämään inhimillisesti kehoon liittyvästä häpeästä, dieettimentaliteetista ja kehon kontrolloinnista.  Lue lisää!

Kotona kehossa workshop auttaa irtipäästämään inhimillisesti kehoon liittyvästä häpeästä, dieettimentaliteetista ja kehon kontrolloinnista. Lue lisää!

Podcast päätöksien tekemisen pelosta

Päätöksenteko elämässä nostaa esiin monenlaisia tunteita. Se ei ole aina helppoa, varsinkaan ihmiselle joka pyrkii miettimään seurauksia ja toimimaan mahdollisimman oikein. 

Voi olla, että pelkää niin paljon tuottavansa muille pettymyksiä tai tekevänsä virheen, että jää tilanteeseen jossa itsellä ei ole hyvä olla pitkäksikin aikaa.

Elämän isot päätökset eivät koskaan synny hetkessä, eikä tarvitsekkaan. Ne eivät ole myöskään ole vain järjen asioita. Oleellista on harjoitella kuulemaan ja luottamaan sisäiseen ohjaukseensa, joka ei ole aina se mikä olisi "ihanteellisinta" tai jonkun muun mielestä oikein. 

Joskus on aika päättää, että nyt ei ole aika tehdä päätöstä. Joskus tarvitaan aikaa, asioiden työstämistä ja tilaa. Silloin suurinta rakkautta on ottaa aika-lisä ja miettiä rehellisesti mihin voi ja ei voi vaikuttaa. 

Joskus on aika uskaltaa ottaa se pelottavakin askel. Mutta se askel ottaa itse itsensä, kun se on valmis. Kaikki tapahtuu aina lopulta oikeaan aikaan.

Kuuntele lisää päätöksien teon pelosta podcastilta!

Erityisherkkyydestä, velvollisuudentunnosta ja suorittamisesta

Tällä äänitteellä Erityisherkän elämää sivuston perustaja Tuula Ahde haastattelee minua yhdestä aikamme kiusasta- suorittamisesta. 

Mistä siinä on kyse, miksi me ajaudumme niin tekemään ja miten on mahdollista alkaa irroittamaan ja keventämään taakkaansa? 

Erityisherkän elämää verkkokurssi alkaa 31.3

Miksi osallistua kurssille?

  • Erityisherkät kokevat usein olevansa jotenkin outoja, viallisia ja ulkopuolisia. Oma herkkyys on lahja, mutta tuntuu monesta myös rasitteelta. Kuitenkin osa erityisherkistä ”kukoistaa” ja he näyttävät tulevan hyvin toimeen herkkyyspiirteensä kanssa.
  • Olennaista ärsykekuorman säätelyssä ja sopivan vireystason ylläpitämisessä on tutustuminen itseensä ja omaan yksilölliseen herkkyyteensä. Kehomieli-yhteys korostuu erityisherkällä, ja kokonaisvaltainen itsestään huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää. 
  • Mikään määrä teoriatietoa ei loppujen lopuksi korvaa sitä, että toimit käytännössä hyvinvointiasi tukevalla tavalla. Yksi pieni asia siellä, toinen täällä ja huomaat että elämä on parempaa silloin, kun kohtelet itseäsi hiukan paremmin. 
  • Osaat tunnistaa paremmin tarpeitasi, milloin on aika hiljentää, milloin on aika ottaa kevyemmin ja analysoida vähemmän. 
  • Opit tekemään rauhaa itsesi kanssa ja löydät hyväksyntää itsesi arvostelun sijaan.

Lue lisää kurssin sisällöstä ja ilmoittaudu mukaan: 

https://eeviminkkinen.mykajabi.com/store/UFNDq2Xw

Arvostelun pelosta podcast

Olemme kaikki kuulleet "älä välitä siitä mitä muut ajattelee". Ymmärrämme sen älyllä. Mutta kun me ihmiset olemme myös tuntevia tapauksia. Kyllä me usein välitämme, halusimme tai emme. Mutta se mihin voimme vaikuttaa, on se että annammeko arvostelun pelon ohjata matkaamme.

Ihmisen syvimpiä pelkoja on pelko torjutuksi tulosta ja hylkäämisestä. JOKAISELLA. Näitä pelkoja ei kannata kieltää tai esittää että ne eivät koskettaisi. Sillä siinä samalla joutuu sulkemaan itsensä, suojautumaan ja kasvattamaan kuoria ylleen. Ja se koskee.

Arvostelun pelkoa voi oppia kohtaamaan ja käsittelemään inhimillisesti.

Tervetuloa kuuntelemaan uusinta podcastia.

Elokuun alussa maksuton webinaari aiheesta intuitiivinen syöminen ja kotona kehossa.

Katso lisää ja ilmoittaudu mukaan: https://app.webinarjam.net/register/27829/507066c493

Rajat on rakkautta podcast

Rajat on teema joka ei ole helpoimmasta päästä. Terveet rajat tuovat sisäistä turvaa ja ovat suuri rakkauden teko itseään kohtaan. 

Suorittamiseen ja mielyttämiseen taipuvaiselle omien rajojen tunnistaminen ja niistä huolehtiminen on yksi elämän tärkeimmistä harjoituksista, käsi kädessä myötätunnon opettelun kanssa.

Rajojen vetäminen on kuitenkin tällöin pelottavaa koska:

"Entä jos olenkin itsekäs"

"Entä jos minun ajatellaan olevan laiska"

"Jos nyt kieltäydyn ehkä minua ei enää ikinä pyydetä mukaan"

"Ehkä tämä pitäisi vaan yrittää ymmärtää"

"Kyllä minun nyt vaan pitäisi jaksaa/pystyä/kyetä".

On helpompi kunnioittaa toisen omaa tilaa ja rajoja kun ne sallii itselleen.

Uusimalla podcastilla käsitellään rajoja jotka olen jakanut kahteen osaan: Konkreettiset & käytännölliset rajat sekä Emotionaaliset rajat.

Kuuntele lisää!

Överiksi meni e-kirja  käsittelee syvällisesti suorittamisesta irtipäästämistä ja oman näköisen elämän elämistä, tilaa omasi täältä: https://holvi.com/shop/eeviminkkinen/product/68181975e2847d370ee05fb7888a9ab0/