Inhimillinen muutos podcast Anna Taipaleen kanssa

Todellinen muutos syntyy, kun hyväksyy itsensä siinä missä on juuri nyt”

Elämme aikaa, jonka ihanteisiin kuuluu self help, muutos, rohkeus ja itsensä kehittäminen. Kuten kaikessa, tässäkin piilee mahdolliset varjopuolensa. Kiireessä kasvaa voi unohtua pysähtyä sen äärelle, että mitä kasvu ihan oikeasti juuri minulle on? Tämä ei olekaan enää ihan niin helppo kysymys. Ehkä ajattelemme että kasvu on jostain käyttäytymisestä eroon pääsemistä, ehkä se on ”paremmaksi ihmiseksi tuloa”. 

Todellisuudessa autenttinen kasvu on paljon lähempänä kuin ehkä huomaammekaan. Se on paljon hienovaraisempaa ja yksinkertaisempaa, mitä ehkä ajattelemme. Se on harvoin suuria loikkia ja repäisyjä. ”Pääsisinpä tästä vaan eroon” ja ”kunpa vaan olisin parempi” jutut lähtevät usein syvästä riittämättömyydestä ja viallisuuden tunteesta. 

Kaiken käyttäytymisen, kaikkien toimimattomien tunnemallienkin takana on jokin logiikka, jokin tunnetason syy, miksi olemme siinä missä olemme. On tietysti houkuttelevaa ajatella, että kasvu olisi vaan tuon ”oman viallisuuden korjaamista”. Sitten viimein kelpaisi, sitten viimein hyväksyisi itsensä. Jokainen tällaista muutoksen tapaa yrittänyt kuitenkin tietää, että se ei ole kovin kestävä tie, se ei toimi kuin korkeintaan hetken. 

Autenttinen muutos on uskallusta katsoa itseään lempeän rehellisesti, juuri siinä kohdassa missä on. Katsoa halulla ymmärtää, katsoa halulla olla itsensä puolella, eikä vastaan. Tämä on paikoin epämukavaa ja ei ehkä suosituin tapa kasvaa. Se on omien varjojen ja pelkojen myötätuntoista hyväksyntää, ilman että koittaa äkkiä päästä niiden yläpuolelle. Todellinen muutos lähteekin siitä, että hyväksyy itsensä siinä, missä on juuri nyt.

Tällä podcastilla juttelimme ihanan Anna Taipaleen kanssa aiheesta.

Podcastilla juttelimme mm. 

  • Siitä mitä inhimillinen muutos on, tahdonvoimaa vai syvää transformaatiota?

  • Keskeneräisyyden sietämisestä, kysymysten tilassa olemisesta

  • Miten voi turvata tilaa prosessilleen

  • Peloista ja siitä miten niihin voisi olla viisasta suhtautua

  • Tarpeiden ja halujen välisestä erosta

Tervetuloa kuuntelemaan!

alisa-anton-393305-unsplash.jpg

Mitä henkinen kasvu oikein on? Podcast Kehto koulun Tommin ja Emilian kanssa.

Henkinen kasvu - mitä se oikeastaan on? Tämän sanaparin alle mahtuu monenlaista, chakroista egoon ja manifestoinnista ykseyteen ja siksi tuntuukin tärkeältä tarkastella hieman, mitä se henkinen kasvu oikein on, mihin se oikein tähtää?

Myönnän heti kättelyssä, että minulla henkinen kasvu käynnistyi varsin naiivisti ja jotenkin arkeen juurtumatta. Se oli enemmänkin hieman levottoman tuntuista mantrojen hokemista, jossa koitin mahtua johonkin uuteen muottiin. Henkisen ihmisen muottiin. Henkisyydestä voi myös tulla defenssi, jolla vältetään katsomasta elämää ja todellisuutta tässä ja nyt. En halunnut nähdä addiktiotani, parisuhteeni haasteita, en halunnut nähdä sisäistä tuskaani vaan ahmin kirjoja, kursseja ja koitin ikäänkuin ohittaa ihmisyyteni haasteet liimaamalla henkisen kuoren suojaksi. Luulin, että vapaus on sitä, että saa tehdä mitä haluaa. Että vapaus olisi vapaissa työajoissa, ulkomaan matkoissa ja ties missä. En halunnut nähdä mieleni vankilaa, jonka katsominen oli vielä liian kipeää. En siis tietoisesti paennut henkisyyteen, vaan tiedostamattani. 

Onneksi kuplani kuitenkin puhkesi, vaikka se tuntuikin siltä kuin matto olisi vedetty jalkojen alta. Ai, mitään pikaratkaisua ei olekaan? Oli oikeasti suostuttava ei-tietämisen tilaan, oli suostuttava sietämään epämukavuutta, oli katsottava omia kaavojaan hyvin rehellisesti. Oli annettava ”Hyvin mulla menee” -maskin sulaa ja uskaltautua tuntemaan syvälle haudattu tuska. Tällä matkalla olen toki edelleen, mutta se ei enää säikäytä minua niin, kuten aiemmin. Nyt ymmärrän, että itsensä ja todellisuuden katsominen on hidasta, paikoin hyvin epämukavaa ja sitoutumista vaativaa. Mutta palkinto on myös todella sen arvoinen. Minulle sitoutuminen omaan matkaani ja itseni kohtaamiseen on paljastanut että elämässä on jotakin, joka kannattelee, kamalimmiltakin tuntuvista hetkistä huolimatta. Pelko ei ole kadonnut, mutta ei sen kuulukaan. Pelollekin on kokonaisuudessa ihmisyydessä tilaa. Tuntuu siltä, että elämässä on tilaa, ennenkaikkea psykologisesti. Minulla on edelleen omat harjoituksen paikkani ja keskeneräisyyteni, tottakai.  Nyt ajattelen, minun henkiselle kasvulleni suurin lahja on ollut asettua ihmisyyteen, inhimillisyyteen, ei pyrkiä sen yläpuolelle.

Vapaus ei olekaan sitä, että saa tehdä mitä haluaa, vaan vapaus on ennen kaikkea vapautta omista mielen rakenteiden kaavoista. Vapaus on sitä, että ei tarvitse pelätä itsessä herääviä tunteita tai ajatuksia. Vapaus on sydämen avaamista kaikelle sille mikä itsessä tapahtuu, myös sokeudelle, naiviudelle ja varjoille. Ensimmäinen askel vapautumisen matkalla on tulla tutuksi oman vankilansa kanssa. Tämä ei tapahdu hetkessä, siihen ei ole mitään quick fix- tietä. Se on elämään suostumista ja senkin sallimista, ettei aina kyllä huvita suostua.

Pääsin keskustelemaan omien rakkaiden opettajieni, Kehto koulun Tommin ja Emilian kanssa siitä, mitä henkinen kasvu oikeastaan on, podcastille. Kuuntele keskustelumme alta.

shutterstock_249591847.jpg

Itsensä rakastaminen - ei kukkalandiaa vaan arjen myötätuntoa itseäkohtaan

Mitä ihmettä itsensä rakastaminen on?Tästä ja mm. siitä mitä on terve itsekkyys ja mitä ei, juttelimme Anna Taipaleen kanssa podcastilla. Annaa lainatakseni, kyse ei ole mistään ”kukkalandiasta” vaan hyvin inhimillisestä hyväksynnästä omaa keskeneräisyyttä kohtaan. 

Itsensä hyväksymistä ei kuitenkaan voi suorittaa, eikä se tarkoita vaikeiden tunteiden tai ajatuksien kieltämistä, päin vastoin. Rakkaus itseä kohtaan on ennenkaikkea sitä, miten valitsemme toimia itseämme kohtaan, riippumatta siitä mitä tunnemme. Itsensä rakastaminen ei siis tarkoita sitä, että joku päivä vaan huomaisi tuntevansa itseään kohtaan ihanaa vaahtokarkkista rakkautta, vaan enemmänkin sitä miten tuemme itseämme hetkillä, jolloin tuntuu hirveän kipeältä.

Puhuimme myös henkisyyteen liittyvistä ihanteista ja siitä että miten paljon helpompaa itsensä on hyväksyä, jos itseään ei vertaa johonkin ihmisyyden yläpuolella olevaan ihanteeseen.

Podcastilla keskustelimme mm.

  • Mitä itsensä hyväksyminen oikein on? Mitä se on kun se on Annan sanoin ”lihaa ja verta?”

  • Joskus kuulee kritiikkiä, että itsensä tutkiminen on itsekästä. Onko se? Mikä on tervettä itsekkyyttä ja mikä ei? Voiko sellaista määritellä?

  • Joskus rakkaudelliset askeleet itseään kohtaan ovat paljon lähempänä, kuin tajuamme katsoakkaan

  • Eheytymistä voi yrittää suorittaa, mutta kahden kantapään kautta kokemuksen myötä: Se ei vaan toimi.

  • Ihanteista joita henkiseen kasvuun voi liittyä, mikä on realistista ja mikä ei?

  • Mitä arkiset rakkauden teot itseään kohtaan voi sitten olla?

  • Sen sijaan että pyrkii valmiiksi jossain, mitä jos sallisi itsensä harjoitella? 

”Mä voin tehdä toisen ihmisen hyväksi vaan sen, mitä mä itselleni sallin”.

-Anna Taipale

Kuuntele inspiroiva keskustelu podcastilta!

Tutustu Annan kotisivuihin ja työhön TÄÄLTÄ

shutterstock_381869881.jpg

Podcast tunnehaavojen eheytymisestä ja aikuiseksi kasvamisesta parisuhteessa


Tällä podcastilla keskustellaan Jari Koposen kanssa uudelleen parisuhteessa aikuiseksi kasvamisesta ja siitä mitä se on miehelle ja naiselle.

Edellisen podcastimme voi kuunnella TÄÄLTÄ

Näyttäisi siltä, että monessa suhteessa nainen havahtuu ensin siihen, että suhteessa toistuu äiti-poika tai tyttö-poika asetelmat. Naisen havahtuminen usein tuntuu miehelle, tai enemmänkin pojalle uhalta, sillä se nostaa esiin sen, että miehen (tai pojan) on kasvettava myös. Tämä ei tarkoita että miehet olisivat jotenkin huonompia ja meillä naisilla on todellakin oma vastuumme aikuistumisessa. Ennenkaikkea vastuu itsestämme.

Moni on ollut tai on parhaillaan suhteessa, jossa ollaan myllerryksessä. Toinen haluaa muutosta, toinen suhtautuu defensiivisesti ja kieltäytyy näkemästä rakkaansa kipua. Tällainen vaihe on emotionaalisesti hyvin kuormittava, eikä sellaisen kanssa tarvitse jäädä yksin.

Jari kuvaa rehellisesti ja selkeästi tunnehaavojen eheytymisen matkaa niin miehen kuin naisenkin perspektiivistä, ja rohkaisee varsinkin miehiä antamaan rakentavaa palautetta tai kysymään, jos mieleen jäi jotain johon kaipaisi selkeytystä.

Luvassa on syvällinen ja tärkeä jakso, kuuntele ihmeessä! 

shutterstock_519710002.jpg

Kiintymyssyhdemalli osa 3 : Kysymyksiä ja vastauksia!

Aiemmat osat kiintymyssuhdeteoriaa käsittelevästä podv´cast sarjasta voit lukea/kuunnella täältä:

Osa 1

Osa 2

Tällä podcastilla vastaan kuulijoiden kysymyksiin, avaan lisää ristiriitaisen kiintyjän ja välttelevän kiintyjän kipeää suhdedynamiikkaa. 

Lisäksi käsitellään mm.

Sitä mistä tietää onko toinen oikeasti halukas päästämään lähelle?

Miksi muutos on niin vaikeaa, vaikka teoriassa sitä haluaisikin?

Miten myös omat lapsuuden keskeenjääneet ihmissuhde kuviot heijastuvat aikuisiin parisuhteisiin?

buble.jpg

Äitiys ja riittämättömyyden tunne

Sain jo aikaisin keväällä toiveen tehdä podcastin aiheesta äitiys ja riittämättömyyden tunteet. 

Mulla on äitiydestä kokemusta vasta vajaan vuoden verran ja siksi vielä odottelin hetken ennen aiheeseen tarttumista. Ja kutsuin vielä mukaan keskusteluun rakkaan ystävän, myös tuoreen äidin jonka kanssa ollaan jaettu omia tuntojamme pitkin matkaa. 

Mippi on ihana, viisas nainen ja tuleva psykoterapeutti.

Mipin kotisivut löytyy täältä.

Tervetuloa kuuntelemaan keskusteluamme äitiydestä, siihen liittyvistä riittämättömyyden tunteista ja muistakin vaikeista tunteista.

2017-08-16-PHOTO-00000277.jpg

Podcast kateuden tunteesta

Kateuden tunnetta voi olla vaikea tunnistaa, saatikka myöntää edes itselleen.

Kateuden tunteeseen liittyy usein tabuja ja häpeää. Pahimmillaan se on tunteena lamaannuttava. Parhaimmillaan se voi toimia itsetuntemuksen työvälineenä ja auttaa vapautumaan itseä rajoittavista ajatusmalleista.

Kateus on tunteena inhimillinen siinä missä muutkin tunteet. Se ei tee ihmisestä huonoa eikä epäonnistunutta. Kateuden tarina kannattaa kuitenkin tunnistaa, sillä se on harvemmin totta. 

Kateus ei ole läheskään aina kateutta toisten autoista, ruohonleikkureista tai vaatteista. Emotionaalinen kateus on sitä, että koemme että jollain toisella on tunnetasolla jotain, minkä koemme itseltämme puuttuvan. Voimme esim. Kokea että joku saa tukea jota itse kaipaisimme. Kaipaamme tuetuksi tulon tunnetta. 

Kateuden tunteen salliva tutkiminen on lahja itsellesi, joka parhaimmillaan lisää itsetuntemusta ja opettaa erottelukykyä siitä, mikä on sinun tiesi ja mikä ei.

Kuuntele lisää!

Podcast sisäisen äänen kuuntelusta (joka ei ole aina ihan helppoa..)

Sisäinen viisaus, oma ääni. Se ääni joka ei aina kuulu mielen mölyjen takaa. Se ääni jonka olemassa olon voi jopa unohtaa, etsiessään vastauksia ulkopuoleltaan. 

Miten sitä voi alkaa kuulemaan ja mistä tietää että siihen voi luottaa?

Sisäinen viisaus on jokaisessa. Olkoonkin niin, että emme ole siihen välttämättä kovinkaan paljon yhteydessä. Jotta sitä voi alkaa kuulemaan, on kuunneltava. Kuuntelu kysyy pysähtymistä. 

Luulisi, että tämä on helppoa ja itsestään selvää, mutta se ei todellakaan ole. 

Arkea suorittaessa ajaudumme helposti toimimaan totuttujen kaavojen mukaan, tunnustelematta lainkaan mitä todella nyt tarvitsisimme.

Sisäiseen ääneen luottamus vahvistuu vain sitä kautta, että saat kokemuksia siitä että siihen luottaminen, niin järjettömältä kuin se onkin ehkä tuntunut, on johtanut johonkin joka on sinulle totta ja oikeaa.

Sisäisen viisauden kuuntelun kuvitellaan olevan usein vain ihanaa. Ei se ole. Se voi pyytää meitä antamaan aikaamme asioille, joita olemme ehkä pitkään laimiinlyöneet. Se saattaa pyytää aikaa luonnossa, ehkä se pyytää menemään kohti ihmisiä, ehkä se pyytää ottamaan omaa tilaa. Ehkä se pyytää sulkemaan puhelimen illalla ajoissa. Ehkä se pyytää jotain, jota sisuksissasi tiedät olevan sinulle hyväksi- mutta on niin paljon helpompi olla kuulematta ja jatkaa samalla tavalla.

Kukaan ei ole yhteydessä sisäiseen ääneensä kokoajan. Ihan jokaisella meistä on mieli, joka hölisee kaikenlaista. Vaikka miten olisi tehnyt meditaatiota ja itsetuntemustyöskentelyä, siellä se mieli edelleen on ja se edelleen hölisee kaikenlaista. Mielestä ja ajatuksista ei tarvitse päästä eroon.

Sisäinen viisaus ei kuitenkaan ole puskevaa, tuomitsevaa tai ankaraa. 

Se on äärimmäisen kärsivällinen. Ja yksi asia on varma, sen ääni ei hiljene. Se jaksaa odottaa. kunnes olemme valmiita kuulemaan.

Sisäistä viisautta voi tunnistaa seuraavista:

  • Se on avointa, uteliasta, tutkivaa.
  • Ehdottomuuksien sijaan se kysyy.
  • Se rakastaa sitä, että uskallat kokeilla. Se tietää, että opit kokemalla. Se ei tuomitse sinua.
  • Se ei käytä "Ei ikinä" , "Aina" ja "Koskaan" kortteja.
  • Se ei uhriudu, se ei anna kävellä ylitseen
  • Se on tunteva, herkkä, haavoittuvainen ja inhimillinen
  • Se ymmärtää että elämää ei voi lokeroida
  • Erottelun ja syyttelyn sijaan, se haluaa ymmärtää
  • Se tietää myös rajojen olevan rakkautta, se ei kohtele itseään eikä toista tietoisesti kaltoin.
  • Sisäinen viisaus ei ole aina se mikä on heti helpointa, mutta kun saat kokemuksia sen kuuntelusta, huomaat että se todella haluaa parastasi.

Terveisin minä joka olin varma että minulla ei ole intuitiota. Ja minä joka en edelleenkään sitä todellakaan aina kuule. Ja minä joka edelleen ja jatkuvasti harjoittelen.

shutterstock_199374350.jpg

ps. Henkisen kasvun perusteet kurssilla tätäkin aihetta käsitellään lisää! Kurssi alkaa 3.3 ja voit lukea lisää TÄÄLTÄ

Podcast irtipäästämisestä

Irtipäästäminen, tuo sana joka vilahtelee vähän joka puolella. Tuo sana joka kuulostaa varsin hienolta ja vapaalta, mutta ei ole aina sitten kuitenkaan ihan niin helppoa. 

Irtipäästö on sekä kipeää että kaunista. Useimmiten ensin vain kipeää. 

Irtipäästö voi liittyä elämän kokoisiin asioihin tai ihan arkisista odotuksista ja vaatimuksista hellittämiseen.

Joskus voimme päästää irti omasta valinnastamme, kun huomaamme että pidämme jostain asiasta/vaatimuksesta/käyttäytymisestä kiinni itsemme kustannuksella. Tällöin irtipäästö voi tuoda nopeastikin helpotuksen tunteen.

Joskus elämä ei kysele lainkaan halukkuuttamme päästää irti, vaan huomaamme olevamme tilanteessa jossa ei ole oikein muuta vaihtoehtoa. Silti saatamme räpiköidä vastaan. (Minä ainakin!)

Jokin, joka joskus oli, ei ole enää. Oli se sitten ihan konkreettinen asia, kuten koti, työpaikka tai ihmissuhde. Tai yhtälailla joku abstraktimpi asia, kuten identiteetti tai tapa olla ja elää johon olemme kiinnittyneet. Kaikki se on joskus palvellut jotain tarkoitusta.

Irtipäästö koskee usein siksi, että emme tiedä mitä olemme ilman. Emme näe vielä eteenpäin. Emme tiedä mitä tulee tilalle. Se voi koskea myös siksi että pelkäämme että olemme arvottomia ja riittämättömiä ilman vaikkapa tietynlaista statusta, kehoa, tms. Se voi koskea myös siitä hyvin inhimillisestä syystä, että jokin asia on ollut merkittävä ja tärkeä. 

Ja sitten on se kohta, jossa jo älyllä tietää että olisi hyvä päästää irti, mutta on vielä tunnetasolla kiinni. Niin. Irtipäästö ei ole älyn asia.

Irtipäästön herättämät tunteet haikeudesta, tyhjyydestä pelosta ja surusta ovat kaikki täysin normaaleja, eikä niistä tarvitse koittaa päästä eroon. Niiden läpi voi elää.

Kotona kehossa workshop  auttaa irtipäästämään inhimillisesti kehoon liittyvästä häpeästä, dieettimentaliteetista ja kehon kontrolloinnista.  Lue lisää!

Kotona kehossa workshop auttaa irtipäästämään inhimillisesti kehoon liittyvästä häpeästä, dieettimentaliteetista ja kehon kontrolloinnista. Lue lisää!

Podcast päätöksien tekemisen pelosta

Päätöksenteko elämässä nostaa esiin monenlaisia tunteita. Se ei ole aina helppoa, varsinkaan ihmiselle joka pyrkii miettimään seurauksia ja toimimaan mahdollisimman oikein. 

Voi olla, että pelkää niin paljon tuottavansa muille pettymyksiä tai tekevänsä virheen, että jää tilanteeseen jossa itsellä ei ole hyvä olla pitkäksikin aikaa.

Elämän isot päätökset eivät koskaan synny hetkessä, eikä tarvitsekkaan. Ne eivät ole myöskään ole vain järjen asioita. Oleellista on harjoitella kuulemaan ja luottamaan sisäiseen ohjaukseensa, joka ei ole aina se mikä olisi "ihanteellisinta" tai jonkun muun mielestä oikein. 

Joskus on aika päättää, että nyt ei ole aika tehdä päätöstä. Joskus tarvitaan aikaa, asioiden työstämistä ja tilaa. Silloin suurinta rakkautta on ottaa aika-lisä ja miettiä rehellisesti mihin voi ja ei voi vaikuttaa. 

Joskus on aika uskaltaa ottaa se pelottavakin askel. Mutta se askel ottaa itse itsensä, kun se on valmis. Kaikki tapahtuu aina lopulta oikeaan aikaan.

Kuuntele lisää päätöksien teon pelosta podcastilta!

Podcast Tunteiden hallinnasta, mahdollista vai ei?

En usko, että tunteita voisi kontrolloida. Tai sanotaan suoraan,  niitä ei voi kontrolloida.

Tunteiden hallinta on taas jotain, mitä pidän mahdollisena ja viisaana. Hallinta ei siis suinkaan tarkoita sitä, että tunteet voisi tai pitäisi blokata pois. Minulle tunteiden hallinta tarkoittaa tunteiden hyväksymistä ja reaktiivisuuden sijaan terveempien ja itselle parempien selviytymiskeinojen harjoittelua. ( Ja realitycheck, vaikka "paasaan" asiasta, harjoittelen tätä itse ihan yhtälailla!)

Useinkaan haaste ei ole itse tunteessa, vaan siinä mitä tunnemme tunteesta tai se miten vaikeat tunteet saavat meidät reagoimaan.

Saatamme tuomita itsemme vihan tunntesta.

Saatamme hävetä epävarmuuttamme.

Saattaa olla, että kun olemme peloissamme ja huolissamme, suojaudumme hyökkäämälllä.

Joskus taas arvostelua ja konfliktia pelätessämme vetäydymme ja menemme omaan kuoreemme.

Emme voi kontrolloida tunteitamme mutta, reaktioitamme voimme opetella kohtaamaan inhimillisesti ja myötätuntoisesti. 

Podcastilla käsitellään mm.

  • Mistä siinä on kyse jos helposti räjähtelee puolisolleen
  • Mustasukkaisuuden kohtaaminen inhimillisesti
  • Mitä sitten, jos ei uskalla puhua puolisolleen tarpeistaan ja toiveistaan
  • Miten voi harjoitella ”istumaan tunteiden kanssa
  • Miten lähteä harjoittelemaan ymmärrystä reaktioiden sijaan.

Tervetuloa kuulolle!

ps.

Henkisen kasvun perusteet kurssi alkaa 22.10, lue lisää kurssin sisällöstä TÄÄLTÄ

Podcast Intuitiosta ja sydämen kuuntelusta

Intuitio on tienviitta, sydän on valtatie. Mielestäni intuitio ja sydämen ääni eivät ole ihan sama asia, vaikka läheisiä tuttavia ovatkin.

Intuitio ei ole aina vain sitä mikä tuntuu kivalta ja kevyeltä, joskus se on myös se pieni hiljainen ääni jota ei ihan vielä uskaltaisi kuulla. Sydämen ääni ei ole aina järjellä selitettävissä, mutta silti myös järjelle ja pelkojen tutkimiselle on paikkansa ja erittäin tärkeä sellainen.

Tällä podcastilla jaan ajatuksiani ja kokemuksia intuition ja sydämen kuuntelusta sekä minkälaisia esteitä voi olla näihin luottamisen suhteen.

ps.

Henkisen kasvun perusteet kurssi alkaa 3.3, lue lisää kurssin sisällöstä TÄÄLTÄ