Podcast erilaisista minätiloista

Pitkästä aikaa soolo podcast! Tällä podcastilla puhuin erilaisista minä-tiloista, joidenka tunnistaminen ja myötätuntoinen havainnointi on itsetuntemustyöskentelyssä varsin keskeistä, mutta ei suinkaan aina ihan helppoa. 
Esimerkkejä minä-tiloista luultavasti jollain tavalla ovat tuttuja jokaiselle meistä

Sisäistettyjen vanhempien minä-tilat

Selvitäkseen lapsuutensa tunneilmastosta, lapsi joutuu sisäistämään vanhempiensa ihanteet, toiveet, odotukset ja tavan olla vuorovaikutuksessa jotenkin itseensä. Jos on esimerkiksi kokenut lapsuuden tunneilmastossa paljon tunteiden mitätöintiä, tunteiden mitätöinti sisäistyy omaan mielen rakenteeseen ja tätä samaa perittä jatkaa usein itselleen ja joskus myös toisille, jos e valta-osan ajasta, niin aika ajoin. Jos sisäistettyjen vanhempien minä-tila on vaativa, ankara, kylmä tai jopa halveksuva, tämän minä tilan aktivoituminen on usein hyvin kipeää ja epämukavaa. Parhaimmillaan turvallisessa kiintymyssuhteessa sisäistetty vanhemmuus on lämmintä, sensitiivistä, johdonmukaista ja turvallista. Tällöin sisäistetyt vanhemmat ovat minä tilanakin turvaavia, myötätuntoisia ja suojaavia. Useimmilla meistä on monenlaisia vanhemmuuden tiloja, jotka voivat olla hyvinkin erilaisia. Itsestään voi esimerkiksi tavoittaa sekä hylkäävän vanhemman että rakastavan vanhemman.

Haavoitetun lapsen minä-tila

Lapsi on suhteessa vanhempaansa hyvin herkässä asemassa, riippuvainen vanhempiensa hoivasta, turvasta ja hyväksynnästä. On lapselle valtavan kipeää kohdata esimerkiksi alistamista, mitätöintiä, turvattomuutta ja draamaa. Tällöin usein defenssimme tulevat apuun ja dissosiodumme kokemuksesta. Dissosioutuminen on siis ikäänkuin kokemuksesta tunnetasolla irtaantumista, vaikka järjellä tietääkin mitä kipeää esimerkiksi lapsuudessa on omalla elämänkaarella tapahtunut. Tunteesta erkaantuminen on joskus palvellut, suojannut ja sille on ollut tarkoituksensa. Se kuitenkin vaikuttaa edelleen elämään aikuisena, usein hankaluutena olla tunneyhteydessä itseen ja toisiin. Dissosiaatio vaikuttaa ihmisiin erirtavoin. Sen takana on kuitenkin haavoitetun lapsen minätila, jossa asuu edelleen haavoitetun lapsen suru, pettymys, pelko, avuttomuus, hätä, ehkä kauhukin. Tämä haavoitetun lapsen minä-tila aktivoituu usein aikuisena ihmissuhteissa ja voi tuntua hyvin kipeältä ja häpeälliseltäkin.


Selviytyjä minä-tilat

Haavoitetun lapsen on täytynyt löytää keinoja, kuinka selviytyä syvän kivuliaista tunteistaan, kuinka niitä välttää nousemasta pintaan ja miten ”varmistaa” ettei se sama tuskallinen tunne pääsisi enää toistumaan. Ja kuitenkin se lähes aina pääsee.

Selviytyjä tilat ovat meillä hyvin erilaisia, ja jokaisella on näitkäkin luultavasti useampia. Ylianalysoimista, huumoria silloinkin kun sattuu, menestyksen jahtausta hinnalla millä hyvänsä, miellyttämistä, riippuvuuksia, välttämistä. Selviytyjä tila on ihan oikeasti joskus auttanut meitä selviytymään. Mutta usein juuri se polttaa meidät loppuun, uuvuttaa ja myöhemmin elämässä tuottaa jonkinlaista kärsimystä. Ja mikä ristiriita se onkaan, että juuri sillä millä selviytyi, nyt tuhoaakin itseään ja elämäänsä. Kukaan meistä ei myöskään aidosti ratkaise selviytyjän pyrkimyksiä järjellä. Selviytyjäänsä tutustuminen kysyy luottamusta, aikaa ja turvaa. Sillä sen takana on kipua ja surua. Hyvässä terapiassa ajanmyötä tai joskus yllättävänkin nopeasti selviytyjä uskaltaa väistyä, ja tehdä tilaa sille, miltä se koitti suojautua. Selviytyjä ansaitsee myös tulla nähdyksi, ei tuomituksi tai mitätöidyksi. Se teki, mitä se pystyi tehdä.

Auttenttinen itse -tila

Ihan joka-ainoa meistä on syntynyt tänne ainutlaatuisena, oman ihmeellisen olemuksensa kanssa. Elämä muokkaa ja näin sen kuuluukin meitä jollatavoin muokata, mutta siitä huolimatta että kasvamme ja kehitymme, meissä on aina jotain omaa, totta, ainutlaatuista, juuri meille autenttista. Se voi olla hyvinkin piilossa selviytyjä tilan tai riippuvuuksien takana mutta siellä se on. Millainen olet, kun olet huoleton-rento-vapautunut? Mikä on juuri sinulle ominaista, luonnollista? Autenttisuutta ei voi esittää eikä siinä tilassa luultavasti kukaan ole 100% ajasta, ja sekin on ok. On aivan ihanaa, että autenttisuutta arvosettaan ja samalla ihan yhtä arvokasta ja totta on antaa huomio myös sille, että meissä ihmisissä tapahtuu erilaista liikettä, käymme erilaisissa tiloissa ja sekin on osa ihmisenä olemista. Ne hetket, missä on autenttisen itsen tilassa kannattaa kuitenkin merkata itselleen. Mikäköhän mahdollisti autenttisuuden? Missä ja kenen kanssa tai mitä tehdessä tämä tila on tavoitettavissa?

Ihmisenä oleminen on sisäistä liikettä, erilaiset elämänvaiheet, tilanteet ja kriisit saattavat aktivoida eri minä-tilojamme. Vaikka autenttisen itsen tilassa olo on levollisinta ja se on sen puolesta todellakin tavoiteltavaa, tie sinne kulkee kuitenkin sallimalla ja huomaamalla myös muut tilat osana itseään. Haavoitettu lapsi meissä kaipaa nähdyksi ja kuulluksi tuloa, rakastavaa vanhempaa tuekseen. Millaisen rakastavan vanhemman tilan sinä kaipaisit itsellesi?

Kuuntele lisää podcastilta!

shutterstock_331470728.jpg

Kuuntele kirjaani Ole itsellesi armollinen Bookbeatista maksutta 2 viikon ajan TÄÄLTÄ tai osta kirja omaksi Hidasta elämää puodista TÄÄLTÄ <3

Itsensä rakastaminen - ei kukkalandiaa vaan arjen myötätuntoa itseäkohtaan

Mitä ihmettä itsensä rakastaminen on?Tästä ja mm. siitä mitä on terve itsekkyys ja mitä ei, juttelimme Anna Taipaleen kanssa podcastilla. Annaa lainatakseni, kyse ei ole mistään ”kukkalandiasta” vaan hyvin inhimillisestä hyväksynnästä omaa keskeneräisyyttä kohtaan. 

Itsensä hyväksymistä ei kuitenkaan voi suorittaa, eikä se tarkoita vaikeiden tunteiden tai ajatuksien kieltämistä, päin vastoin. Rakkaus itseä kohtaan on ennenkaikkea sitä, miten valitsemme toimia itseämme kohtaan, riippumatta siitä mitä tunnemme. Itsensä rakastaminen ei siis tarkoita sitä, että joku päivä vaan huomaisi tuntevansa itseään kohtaan ihanaa vaahtokarkkista rakkautta, vaan enemmänkin sitä miten tuemme itseämme hetkillä, jolloin tuntuu hirveän kipeältä.

Puhuimme myös henkisyyteen liittyvistä ihanteista ja siitä että miten paljon helpompaa itsensä on hyväksyä, jos itseään ei vertaa johonkin ihmisyyden yläpuolella olevaan ihanteeseen.

Podcastilla keskustelimme mm.

  • Mitä itsensä hyväksyminen oikein on? Mitä se on kun se on Annan sanoin ”lihaa ja verta?”

  • Joskus kuulee kritiikkiä, että itsensä tutkiminen on itsekästä. Onko se? Mikä on tervettä itsekkyyttä ja mikä ei? Voiko sellaista määritellä?

  • Joskus rakkaudelliset askeleet itseään kohtaan ovat paljon lähempänä, kuin tajuamme katsoakkaan

  • Eheytymistä voi yrittää suorittaa, mutta kahden kantapään kautta kokemuksen myötä: Se ei vaan toimi.

  • Ihanteista joita henkiseen kasvuun voi liittyä, mikä on realistista ja mikä ei?

  • Mitä arkiset rakkauden teot itseään kohtaan voi sitten olla?

  • Sen sijaan että pyrkii valmiiksi jossain, mitä jos sallisi itsensä harjoitella? 

”Mä voin tehdä toisen ihmisen hyväksi vaan sen, mitä mä itselleni sallin”.

-Anna Taipale

Kuuntele inspiroiva keskustelu podcastilta!

Tutustu Annan kotisivuihin ja työhön TÄÄLTÄ

shutterstock_381869881.jpg

Podcast tunnehaavojen eheytymisestä ja aikuiseksi kasvamisesta parisuhteessa


Tällä podcastilla keskustellaan Jari Koposen kanssa uudelleen parisuhteessa aikuiseksi kasvamisesta ja siitä mitä se on miehelle ja naiselle.

Edellisen podcastimme voi kuunnella TÄÄLTÄ

Näyttäisi siltä, että monessa suhteessa nainen havahtuu ensin siihen, että suhteessa toistuu äiti-poika tai tyttö-poika asetelmat. Naisen havahtuminen usein tuntuu miehelle, tai enemmänkin pojalle uhalta, sillä se nostaa esiin sen, että miehen (tai pojan) on kasvettava myös. Tämä ei tarkoita että miehet olisivat jotenkin huonompia ja meillä naisilla on todellakin oma vastuumme aikuistumisessa. Ennenkaikkea vastuu itsestämme.

Moni on ollut tai on parhaillaan suhteessa, jossa ollaan myllerryksessä. Toinen haluaa muutosta, toinen suhtautuu defensiivisesti ja kieltäytyy näkemästä rakkaansa kipua. Tällainen vaihe on emotionaalisesti hyvin kuormittava, eikä sellaisen kanssa tarvitse jäädä yksin.

Jari kuvaa rehellisesti ja selkeästi tunnehaavojen eheytymisen matkaa niin miehen kuin naisenkin perspektiivistä, ja rohkaisee varsinkin miehiä antamaan rakentavaa palautetta tai kysymään, jos mieleen jäi jotain johon kaipaisi selkeytystä.

Luvassa on syvällinen ja tärkeä jakso, kuuntele ihmeessä! 

shutterstock_519710002.jpg

Podcast vanhemmuudesta ja sen herättämistä vaikeista tunteista

Sanotaan, että lapset ovat peili. Mitä ihmettä se tarkoittaa? 

Vanhemmuus ei ole ihan helppoa. Ei ainakaan joka hetki. Useat meistä kantavat mukanaan haavoja ja omien sukupolviensa tunnetaakkoja. Tiedostamattoman nämä ovat kuin lataantuneita miinoja sisällämme, niihin osuessa on räjähdysvaara. 

Joskus vanhemmuuden esiin nostavat tunteet tulevat suurena yllätyksenä. Kuten sanotaan ”Oli paljon helpompaa olla vanhempi silloin kun itsellä ei ollut vielä lapsia”. Lapsen itku, kiukuttelu, oma tahto tai katkonaiset yöt saattavat nostaa meissä vanhemmissa esiin tunteita, joita emme mitenkään haluaisi kokea. Nämä tunteet voivat nostaa esiin syyllisyyttä ja häpeää. Moni jää vaikeiden tunteiden kanssa yksi, kuvitellen että on ainoa.

 Aikuisena ja vanhempana me olemme vastuussa siitä että saamme myös itse kokea näin. Se ei koskaan kuitenkaan tapahdu lapsen kustannuksella, tai lapsen kautta. 

On ymmärrettävää että lapsen käytös tai vaikkapa väsymys nostaa esiin voimakkaitakin negatiivisia ajatuskehiä. Näissä hetkissä olisi kutenkin tärkeä kysyä: Mihin tämä minussa osuu?Esimerkiksi ärtymyksen takana on oikeastaan aina jotain muuta. Pelkoa, surua, huolta, turvattomuutta.Lapsi nostaa esiin tällöin vanhemmassa olevia tunnehaavoja, joiden tiedostaminen tuo mahdollisuuden surra, vapauttaa, kohdata, eheyttää. Ja tähän kaikkeen saa ja on viisasta pyytää apua.

Vanhemmuus on mieletön kutsu kasvuun. Ei tarvitse olla valmis, ei tarvitse olla täydellinen. Mutta täytyy olla valmis katsomaan siihen kirkkaaseen peiliin, jonka joku niin rakas kuin oma lapsi eteen tuo.

Tällä podcastilla keskustelimme Jari Koposen kanssa syvällisesti vanhemmuudesta. Ennenkaikkea niistä vaikeammista tunteista ja hetkistä. Siitä miten tärkeää on puhua, uskaltaa hakea apua ja tukea. 

Podcastilla juttelimme mm.

  • Vanhemmuuteen liittyvistä paineista ja odotuksista
  • Vanhemmuuteen liittyvistä vaikeammista tunteista, joista ei vielä puhuta riittävästi
  • Tunnehaavoista ja defensseistä
  • Äitiydestä ja isyydestä ja niiden eroavaisuuksista
  • Siitä miten vanhempikin kaipaa olevansa rakas ja turvassa.
  • Ja paljon paljon muusta

Kuuntele podcastilta lisää!

xavier-mouton-photographie-741580-unsplash.jpg

Jarin työhön voit tutustua lisää TÄÄLTÄ

Pettymyksien tuottamisen välttäminen ajaa ahtaalle

Elämästä ei taida selvitä ilman että kokisi pettymyksiä.  Ja tuskinpa kukaan tykkää tuottaa pettymystä toisellekaan. 

Tällä podcastilla keskustelemme ystäväni ja kollegani Marika Rosenborgin kanssa pettymyksien tuottamisen kivusta sekä pettymyksien sietämisestä, kun ne osuvat joskus omalle kohdalle.

Suuri viisaus sanoo, että emme voi olla vastuussa toisten tunteista. Samalla uskon, että on inhimillistä välittää toisten tunteista. Mutta jos koittaa hinnalla millä hyvänsä välttää tuottamasta pettymystä toisille, ajautuu ennen pitkää ahtaalle itsensä kanssa.

Odotukset ovat lähes aina yhteydessä pettymyksiin. Joskus odotuksemme ovat epärealistisia, ja joskus taas hyvin inhimillisiä, sellaisia joista ei tarvitse eikä kannatakaan tinkiä.

Kuuntele podcastilta lisää!

clem-onojeghuo-111360-unsplash.jpg

ps. Marikan kirja Sinä selviät kyllä löytyy täältä ja minun Ole itsellesi armollinen kirjan löytää täältä.

Tukahdutetut tunteet

Tällä podcastilla syvennymme Maria Akatemian naisenväkivalta.fi hankkeen vetäjien kanssa tukahdutettujen tunteiden maailmaan. Aiemman podcastimme voit kuunnella täältä. 

Lapsuuden tunneilmastolla on merkittävä vaikutus siihen, miten lapsi oppii käsittelemään tunteita. Lapsi on hyvin herkkä aistimaan, mitkä tunteet ovat tervetulleita ja mitkä eivät ja oppii sopeuttamaan ilmaisuaan sen mukaisesti. Usein vanhempien omat käsittelemättömät ja tukahdutetut tunteet ovat juuri niitä, mitä heidän on vaikea lapsessaan kohdata. Tukahdutetut tunteet kulkevat usein sukupolvien yli kulkevina ketjuina. Tarkoitus ei ole etsiä syyllisiä, vaan enemmänkin lisätä ymmärrystä niitä eväitä kohtaan, joita kukin on elämään saanut.

Lapsi oppii tukahduttamaan sen, mille ei ole turvallista tilaa. Tämä herättää turvattomuutta ja hämmennystä lapsessa, joka jää vaikeiden tunteidensa kanssa yksin. Lapsi ikään kuin sisäistää tavan joilla omassa perheessä vaikeita tunteita kohdattiin.

Tyypillisesti tukahdutettuja tunteita ovat mm. viha, pelko, kauhu ja suru, mutta yhtä lailla myös välittämistä ja rakkautta tukahdutetaan.

Kun tunteita tukahduttaa, tukahduttaa herkästi samalla yhteyttä omiin inhimillisiin tarpeisiin. Omiin tarpeisiin tutustuminen onkin keskiössä, kun lähdetään tutkimaan mitä omien aggressioiden taustalla oikeastaan onkaan. On varsin yleistä, että juuri se ”kiltti ja reipas tyttö” on hämillään omien vihan tunteidensa suhteen, eihän hänellä kuulunut olla sellaisia!

Viha on voimakasta energiaa, jonka takana on hyvin usein pelkoa tai surua, jotain jota on ehkä tukahdutettu niin pitkään, ettei itse enää oikein edes muista sen juuria. 

Tunteiden tukahduttaminen vie valtavasti energiaa ja tuo jännitettä sekä kireyttä elämään. Osa kokonaista ihmisyyttä onkin harjoitella tulemaan itse itselleen rakastavaksi aikuiseksi ja tueksi, joka uskaltaa katsoa myös vaikeita tunteita. Tunteiden myötätuntoinen kohtaaminen ehkäisee sitä, että reagoisimme niiden mukaan. 

Juttelin Maria Akatemian naisenväkivalta.fi hankkeen vetäjien Freian ja Maijan kanssa tukahdutetuista tunteista aggression takana ja keskustelumme voit kuunnella podcastilta.

Podcastilla juttelemme mm.

  • Lapsuuden kokemuksista ja tunneilmastosta
  • Lapsi sisäistää helposti vanhempiensa toimintatavat
  • Kohtelemme usein itseämme niin kuin meitä on kohdeltu
  • Tarpeista, niiden tunnistamisesta ja ilmaisemisesta
  • Miten voimakkaan viha piikin noustessa voisi ihan konkreettisesti tehdä: paiskoa tyynyjä vai rauhoittaa itseään?

Suosittelen lämmöllä tutustumaan naisenväkivalta.fi hankkeeseen. He tarjoavat maksutonta tukea naisille, jotka käyttävät väkivaltaa tai pelkäävät aggressioidensa äityvän väkivallaksi.

shutterstock_222648055.jpg

Eroamisesta, parisuhteen solmuista ja mitä nämä kaikki voivat opettaa

EM.jpg

Eroaminen voi olla yksi kipeimmistä asioista, joita ihminen kohtaa elämässään. Parisuhteen päättyessä voi tuntua siltä, että koko maailma menee väärinpäin. Sitä saattaa haahuilla silmät itkusta turvonneena ympäriinsä, kokien että kaikilla muilla on elämä kasassa ja itse hajoamassa. 

Eroamiseen ja erosta toipumiseen liittyy erilaisia vaiheita. Ero on aina prosessi, jota ei voi suorittaa läpi. Sen läpi voi elää. 

Tällä podcastilla sain kunnian keskustella ihanan Marika Rosenborgin kanssa, joka on toiminut eroryhmien ohjaajana jo yli 15 vuoden ajan. Marika pitää myös yksilövastaanottoa eronneille ja eroa harkitseville, sekä pitää Solmu- ohjauksia pariskunnille, jotka haluavat yhdessä työstää suhteen solmuja auki. Marika kirjoittaa myös Hidasta Elämää sivutolle Uuden elämän värit blogia.

Juttelemme ainakin seuraavista aiheista:

  • Eroamisen kivusta ja tunnetyöstä
  • Miksi suhteet päätyvät yleensä eroon
  • Erotaanko liian herkästi vai jäädäänkö liian herkästi- vai onko tähän edes oikeaa vastausta?
  • Miten tukea eroavaa
  • Pettämisestä ja kolmansista osa-puolista
  • Ydin tarpeista ja näkyväksi tulemisesta toiselle
  • Tervetuloa kuuntelemaan!
kuva blog.jpg

Podcast defensseistä eli selviytymiskeinoista

Aloitetaan sillä, että defenssit ovat tärkeitä. Defenssit kuuluu ihmisyyteen, niistä ei tule päästä eroon. Mutta se mikä on viisasta, on alkaa tunnistamaan defenssejä ja sitä miten ne mahdollisesti omassa elämässä vaikuttavat. 

Defenssit ovat selviytymiskeinoja, jotka koittavat suojata meitä kivulta, ahdistukselta, ristiriitaisilta tunteilta tai ihan todellisuuden kohtaamiselta.  

Defenssejä on monenlaisia. Ne ovat joko hienojakoisempia ja hankalammin havaittavia (esim. huumori ja itsereflektio) tai karkeampia ja enemmän elämää rajoittavia. (mm. dissosiaatio, projetiivinen identifikaatio).

Jos käytämme varsinkin karkeampia defenssejä jatkuvasti, ja lähes pakonomaisesti, defenssi tuottaa enemmän kipua kuin tasapainottaa mieltä. 

Käytämme jokainen defenssipalettiamme vähän eri tavoin. Defenssit voivat herättää häpeää tai tuomintaa. Se ei kuitenkaan auta. Se mikä taas auttaa, on halu ymmärtää ja katsoa syvemmin. Muistaa, että defenssien tarkoitus on ollut suojella ja ne ovat luultavasti myös ihan oikeasti suojelleet meitä jossain elämän vaiheessa, jolloin meillä ei ollut tilaa tai tukea kohdata pinnan alla olevaa kipua. 

Se mitä tämä hetki kysyy on: Tarvitseeko sinun enää suojautua tällä tavoin?

Kuuntele lisää podcastilta.

zen-2804942_1280.jpg

Podcast äitiydestä: jaksamisesta, väsymyksestä ja kaikesta siltä väliltä

Tällä podcastilla jatkamme rakkaan ystäväni Mipin kanssa saman teeman äärellä, jonka kanssa aloitimme äitiys ja riittämättömyydentunne podcastilla. Voit kuunnella tämän jakson hyvin, vaikka et olisikaan kuunnellut aiempaa.

Tämän podcastin tarkoitus ei ole neuvoa tai ohjeistaa, vaan olla enemmänkin vertaistukea ja niiden oppien jakamista jotka ovat meille toimineet ja joita olemme itse kompuroiden opetelleet. Ja opettelemme edelleen. 

mothers-856094_1280.jpg

Miten vihan tunteeseen voisi suhtautua?

Tällä kertaa vuorossa toive aihe, elikkäs vihan tunne ja kuinka siihen voisi suhtautua.

Jokaisella on omanlainen suhteensa vihan tunteeseen. Yleisesti ottaen se ei ole tunne, jota on helpointa itsessä hyväksyä. 

Jos jokin tunne täytyy kieltää, se ei tarkoita että se poistuisi. Täytyy käyttää valtavasti voimaa pitääkseen se piilossa. Itse olen padonnut vihaa mm. kontrolloimalla, pakkotreenaamalla ja suorittamalla.

Viha ei ole tunteena milläänlailla väärä. Se voi parhaimmillaan viestiä mm. rajojen ylityksestä tai siitä että omat tärkeät ydin tarpeet jäävät toistuvasti täyttymättä. 

Vihaan kannattaa suhtautua viestinä. On myös viisasta harjoitella keinoja miten omaa oloa voi rauhoittaa, itseään varten-

Podcast alistumisen tunnelukosta

Tällä podcastilla puhun alistumisen tunnelukosta. Olen aiemmin kirjoittanut aiheesta täällä.

Alistumisen tunnelukko pääsee syntymään kun on toistuvasti kokenut tulleensa mitätöidyksi ja vähätellyksi. Usein taustalla on myös kokemuksia jossa on käytetty joko henkistä tai fyysistä valtaa väärin ilman että on kyennyt puolustautumaan tai suojaamaan itseään. Näin ihmisen on ikäänkuin pakko alistua. Tunnelukko kulkee mukana ja vaikka tarvetta alistumiselle ei enää olisi, ihminen toimii siitä käsin. Se voi oireilla mm. niin että kantaa vastuuta joka ei kuulu itselle, tukahduttaa tarpeensa ja tahtonsa, ei pidä puoliaan, anteeksipyytelee turhaan, välttää päätöksien tekoa eikä muista mitä on olla omassa autenttisessa voimassaan.

Tunnelukot eivät ole mitään diagnooseja tai vikoja, vaan hyvin ymmärrettäviä selviytymismalleja. Tunnelukkojen aktiivisuus voi vaihdella elämäntilanteiden mukaan kuten niiden hallitsevuuskin. Harvoin (jos koskaan) nämä lukot kuitenkaan katoavat itsestään, vaan niiden vallasta vapautuminen kysyy sekä tiedostamista että tahtoa toimia toisin. Koska tunnelukot ovat usein olleet vuosien ajan selviytymismallejamme, myös niiden työstäminen kysyy aikaa, toistoja ja uusien tapojen opettelua.

Podcastilla kerron lisää miten mm. alistumisen tunnelukkoa voi lähteä työstämään inhimillisesti.

Ja vielä kerran, tunnelukot eivät ole merkki viallisuudesta.

ps.  Ihana Armollisuus itselle workshop järjestetään Tampereella 19.3 . Lue lisää!

Podcast irtipäästämisestä

Irtipäästäminen, tuo sana joka vilahtelee vähän joka puolella. Tuo sana joka kuulostaa varsin hienolta ja vapaalta, mutta ei ole aina sitten kuitenkaan ihan niin helppoa. 

Irtipäästö on sekä kipeää että kaunista. Useimmiten ensin vain kipeää. 

Irtipäästö voi liittyä elämän kokoisiin asioihin tai ihan arkisista odotuksista ja vaatimuksista hellittämiseen.

Joskus voimme päästää irti omasta valinnastamme, kun huomaamme että pidämme jostain asiasta/vaatimuksesta/käyttäytymisestä kiinni itsemme kustannuksella. Tällöin irtipäästö voi tuoda nopeastikin helpotuksen tunteen.

Joskus elämä ei kysele lainkaan halukkuuttamme päästää irti, vaan huomaamme olevamme tilanteessa jossa ei ole oikein muuta vaihtoehtoa. Silti saatamme räpiköidä vastaan. (Minä ainakin!)

Jokin, joka joskus oli, ei ole enää. Oli se sitten ihan konkreettinen asia, kuten koti, työpaikka tai ihmissuhde. Tai yhtälailla joku abstraktimpi asia, kuten identiteetti tai tapa olla ja elää johon olemme kiinnittyneet. Kaikki se on joskus palvellut jotain tarkoitusta.

Irtipäästö koskee usein siksi, että emme tiedä mitä olemme ilman. Emme näe vielä eteenpäin. Emme tiedä mitä tulee tilalle. Se voi koskea myös siksi että pelkäämme että olemme arvottomia ja riittämättömiä ilman vaikkapa tietynlaista statusta, kehoa, tms. Se voi koskea myös siitä hyvin inhimillisestä syystä, että jokin asia on ollut merkittävä ja tärkeä. 

Ja sitten on se kohta, jossa jo älyllä tietää että olisi hyvä päästää irti, mutta on vielä tunnetasolla kiinni. Niin. Irtipäästö ei ole älyn asia.

Irtipäästön herättämät tunteet haikeudesta, tyhjyydestä pelosta ja surusta ovat kaikki täysin normaaleja, eikä niistä tarvitse koittaa päästä eroon. Niiden läpi voi elää.

Kotona kehossa workshop  auttaa irtipäästämään inhimillisesti kehoon liittyvästä häpeästä, dieettimentaliteetista ja kehon kontrolloinnista.  Lue lisää!

Kotona kehossa workshop auttaa irtipäästämään inhimillisesti kehoon liittyvästä häpeästä, dieettimentaliteetista ja kehon kontrolloinnista. Lue lisää!

Lakkaa yrittämästä muuttaa itseäsi podcast paradoksista

Kyllä, uskon että on hyvä ja viisasta työstää itselle kipeitä asioita ja kyllä, uskon että myös vaikkapa tiettyjen itselle tuhoisten käytösmallien muuttaminen on viisasta.

MUTTA, siitäkin voi tulla uusi vankila.

"Hyväksyn itseni vasta kun olen päässyt eroon tästä vihasta"

"Kunhan lopetan tämän kontrolloinnin olen ok".

Tästä seuraa uusi kehä, jossa yritämme kyllä hyvin aikein muuttua, mutta yritämme sitä tuominnasta ja riittämättömyydestä käsin. Jokaisella meistä on issueita, varjoja ja ei niin kauniita tapoja toimia. JOKAISELLA.

Mitä se olisi, jos lähtisi siitä että on hyväksyttävä ja arvokas, kaikkineen. Kaikkine raadollisuuksineenkin? Se voi tuntua järjenvastaiselta, tiedän. 

Mutta jos itsesi tuomitseminen olisi auttanut sinua muuttumaan, se olisi jo tapahtunut.

Saat olla juuri siellä missä olet. <3

ps. Kotona kehossa workshop käsittelee itsensä hyväksymistä itsensä muokkaamisen sijaan.Voit käydä workshopin kotoasi käsin, silloin kun sinulle sopii.

Addiktioista podcast

Addiktiot mielletään usein lähinnä alkoholi ja huumeongelmiksi. Siinä missä ne toki ovat addiktioita, on tärkeää tiedostaa että myös "hyviin" asioihin voi addiktoitua. Addiktion tarkoitus on harhauttaa kipu/vaikea tunne jota ei usko kykenevänsä kohtaamaan pois. Se on erittäin ymmärrettävää, mutta ei toimi pitkässä juoksussa. Lopulta käy niin, että addiktio satuttaa enemmän. Addiktio ei vapauta, vaan rajoittaa. Addiktiot kaventaa elämää, eikä mikään silti riitä.

Addiktoiden työstämisessä myötätunto, kärsivällisyys ja pienet askeleet ovat oleellisia. Addiktiot syövät ruuakseen häpeää ja syyllisyyttä, joten näiden suhteen tarvitsemme rohkeutta keskustella ja puhua niistä turvallisille ihmisille. Paineistetut ja pakotetut yritykset lopettaa tuskin onnistuvat.

On hyvä muistaa, että vaikka addiktio nyt tuottaakin kipua, sen tarkoitus on ollut helpottaa oloa.Se on yrittämnyt suojata kivulta, joka tuntuu täysin todelta.

Elämme aikaa, jossa vaikeista tunteista puhuminen tuntuu olevan tabu. Ja silti, kaikki niitä koemme. Ihmisyyteen kuuluu ahdistus, suru, viha, pettymys ja väsymys siinä missä ilo, leikkisyys, vapautuminen ja rauhan kokeminenkin. 

Ps. Överiksi meni e-kirjani käsittelee mm. suorittamista ja addiktioita varsin syvällisesti.

Podcast Tunteiden hallinnasta, mahdollista vai ei?

En usko, että tunteita voisi kontrolloida. Tai sanotaan suoraan,  niitä ei voi kontrolloida.

Tunteiden hallinta on taas jotain, mitä pidän mahdollisena ja viisaana. Hallinta ei siis suinkaan tarkoita sitä, että tunteet voisi tai pitäisi blokata pois. Minulle tunteiden hallinta tarkoittaa tunteiden hyväksymistä ja reaktiivisuuden sijaan terveempien ja itselle parempien selviytymiskeinojen harjoittelua. ( Ja realitycheck, vaikka "paasaan" asiasta, harjoittelen tätä itse ihan yhtälailla!)

Useinkaan haaste ei ole itse tunteessa, vaan siinä mitä tunnemme tunteesta tai se miten vaikeat tunteet saavat meidät reagoimaan.

Saatamme tuomita itsemme vihan tunntesta.

Saatamme hävetä epävarmuuttamme.

Saattaa olla, että kun olemme peloissamme ja huolissamme, suojaudumme hyökkäämälllä.

Joskus taas arvostelua ja konfliktia pelätessämme vetäydymme ja menemme omaan kuoreemme.

Emme voi kontrolloida tunteitamme mutta, reaktioitamme voimme opetella kohtaamaan inhimillisesti ja myötätuntoisesti. 

Podcastilla käsitellään mm.

  • Mistä siinä on kyse jos helposti räjähtelee puolisolleen
  • Mustasukkaisuuden kohtaaminen inhimillisesti
  • Mitä sitten, jos ei uskalla puhua puolisolleen tarpeistaan ja toiveistaan
  • Miten voi harjoitella ”istumaan tunteiden kanssa
  • Miten lähteä harjoittelemaan ymmärrystä reaktioiden sijaan.

Tervetuloa kuulolle!

ps.

Henkisen kasvun perusteet kurssi alkaa 22.10, lue lisää kurssin sisällöstä TÄÄLTÄ

Podcast Intuitiosta ja sydämen kuuntelusta

Intuitio on tienviitta, sydän on valtatie. Mielestäni intuitio ja sydämen ääni eivät ole ihan sama asia, vaikka läheisiä tuttavia ovatkin.

Intuitio ei ole aina vain sitä mikä tuntuu kivalta ja kevyeltä, joskus se on myös se pieni hiljainen ääni jota ei ihan vielä uskaltaisi kuulla. Sydämen ääni ei ole aina järjellä selitettävissä, mutta silti myös järjelle ja pelkojen tutkimiselle on paikkansa ja erittäin tärkeä sellainen.

Tällä podcastilla jaan ajatuksiani ja kokemuksia intuition ja sydämen kuuntelusta sekä minkälaisia esteitä voi olla näihin luottamisen suhteen.

ps.

Henkisen kasvun perusteet kurssi alkaa 3.3, lue lisää kurssin sisällöstä TÄÄLTÄ

Erityisherkkyyden oppeja

Kirjoitin aiemmin muutamasta oppiläksystä joita erityisherkkyys on minulle opettanut.

Ei sillä, että erityisherkkyyden tunnistaminen ja tutkiminen olisi ainoa tie löytää näiden asioiden äärelle, mutta se voi olla yksi tie. 

Uskon vahvasti siihen, että itsetuntemus työskentely on aina henkilökohtaista, se mikä on yhdelle kasvua voi olla toiselle taantumista. Jollekkin tekee hyvää harjoitella kuuntelemaan, jollekkin puhumaan ja niin edelleen. Jollekkin tekee hyvää ottaa omaa aikaa ja jollekkin taas harjoitella jakamaan sitä myös toisten kanssa, säilyttäen itsensä. Itsetuntemuksen matka on jokaiselle omannäköinen ja ainutlaatuinen. Näyttäisi kuitenkin siltä, että erityisherkät kokevat usein tietynlaiset teemat ja oppiläksyt tutuiksi.

Aiemman kirjoitukseni aiheesta voi lukea täältä: http://www.eeviminkkinen.fi/blogi/2016/8/18/mit-erityisherkkyys-on-opettanut-minulle

Tällä kertaa kirjoitan kahdesta muusta tärkeästä teemasta jotka ovat erityisherkälle tuttuja sekä siitä miten nämä teemat ovat elämässäni läsnä.

1. Kaipuu merkityksellisyyteen

Yleisesti erityisherkkiä kiinnostaa elämässä syvyys, se mikä on pinnan alla. Voi tuntua tyhjältä käyttää aikaa sellaiseen, joka on erityisherkän mielestä epäoleellista. Erityisherkän lahja on nähdä asiat syvällisinä kokonaisuuksina, mutta varjona voi olla se että tällöin uppoudumme myös liikaan draamaan ja huomaamaan aina sen, mikä vaatii korjattavaa.

Minua on auttanut tämän teeman suhteen sen harjoittelu, että itseasiassa ihan kaikesta voi löytää merkityksellisyyttä, joskaan se ei silloin tule aina siinä muodossa missä haluaisin. On myös helpottanut se, että alkaa arvostamaan tavallisia ja käytännöllisiä asioita- sillä ne ovat yhtälailla valtavan tärkeitä ja arjen henkisyyttä parhaimmillaan.

Se mikä kenellekkin yksilönä tuo merkityksellisyyttä on kiehtova mysteeri. Jotain, jota ei oikeastaan edes voi itse päättää. 

Kävin viime viikolla ensimmäistä kertaa kahvilla uuden ihmisen kanssa ja jo kymmenen minuutin kuluttua puhuimme suut vaahdoten elämämme kivuista, tunteista joita meidän on vaikea kohdata sekä jaoimme keskeneräisyyttämme. En tiedä tämän ihmisen lapsien nimiä, en edes tiedä hänen puolisonsa nimeä. En tiedä mitä hän harrastaa. Ja minulle tämä kohtaaminen oli aidosti merkityksellinen. Koin, että olimme heti jonkun merkityksellisen äärellä. 

Joku voisi tietysti ajatella, että tämä on akkojen vaahtoamista, ja tavallaan se kai onkin. 

Tunteiden jakamisen voi tehdä eri tavoin, valittaen ja uhriutuen tai vilpittömästi haluten oppia, vilpittömästi haluten tutkia omaa osuuttaan.

Mikä on sinulle aidosti merkityksellistä? 

Miten nämä asiat saavat näkyä elämässäsi?

Miten voisit tuoda merkityksellisyyttä osaksi arkeasi, pienin asioin?

2. Vahvoja tunteita ei tarvitse pelätä. 

Olen aina tuntenut vahvasti ja voimakkaasti ja saanut siitä myös palautetta. Toki opin myös turruttamaan ja kieltämään tunteitani kovettaen kuortani ja ajautuen kauemmaksi itsestäni. Tunnetyöskentely on ollut jo useamman vuoden ajan minulle tärkeää, mutta helpooa se ei ole suinkaan ollut.

Tunteet on teema, joka sisältää monia paradokseja. 

Jos ne kieltää tai tuomitsee, ei hyvä heilu ja voi olla lähes varma että kielletyt tunteet alkavat hallita alitajunnan kautta. Toisaalta, jos tunteita pitää suorana viestinä siitä mikä on totta, menee siinäkin harhaan. Tunteiden suhteen tarvitsemme hyväksyntää, erottelukykyä, uteliaisuutta tutkia niitä ilman tuomintaa. Tarvitsemme kärsivällisyyttä istua niiden kanssa, kunnes ne paljastavat sen kertaisen opetuksensa. Joskus kyse on siitä että jokin vanha tunnemuisto aktivoituu ja se mitä tarvitaan on läsnäoloa istua kipeän reaktion läpi. Joskus kyse on siitä, että  tunne pyrkii vahvasti viestimään jostain tämän hetkisen elämän tilanteesta, joka kysyy selkeytystä.

Tunteita ei tarvitse pelätä. Ne ovat valtava lahja, vaikka todella tiedän miten paljon vastustusta niiden kohtaaminen voi herättää. Kuitenkin, kun suostumme kokemaan myös ne vaikeammat tunteet, teemme samalla tilaa ilolle, keveydelle ja rauhalle.

Erkkari kuva.jpg

Erityisherkän elämää verkkokurssilla käsitellään itsetuntemusta, haavojen kanssa työskentelyä, rauhaa, iloa, lepoa, liikettä ja aitoa huolenpitoa itsestä.

Kurssi alkaa 2.9 ja kestää 7 viikkoa.

Kurssin tavoitteena on löytää ymmärrystä omasta herkkyydestä, sekä löytää käytäntöön konkreettisia työkaluja ja tapoja, jotka tukevat tasapainoista oloa ja elämää, jossa on hyvä olla sellaisena kuin on. 

Lue tarkempi kurssikuvaus ja ilmottaudu mukaan: https://eeviminkkinen.mykajabi.com/store/dfV5yRub

Mitä erityisherkkyys on opettanut minulle

Tunnustan. Erityisherkkyys oli pitkään sana, joka ärsytti minua. Kuten monesti, ilman tutustumista aiheeseen on niin helppo tuomita ja ajatella että tuo ei kyllä koske minua. Kauhukuvissani erityisherkät ovat itselleen erityisyyksiä vaativia ja jotenkin ylimielisiä. Todellisuus tuntuu olevan päinvastainen. 

Luulen, että suurin vastus johtui siitä että minun oli hankala hyväksyä omaa herkkyyttäni. Se on minussa oleva piirre, josta olen saanut varsinkin lapsena paljon palautetta, pääasiassa siitä käsin että olen "liian herkkä". 

Kuten moni muukin herkkä, opin liudan erilaisia keinoja kovettaa olemustani ja kieltää tunteitani. Nämä keinot palvelivat aikansa, kunnes niiden ylläpito alkoi satuttamaan enemmän kuin suojella. 

En koe että minulla on poikkeuksellisien herkkä näkö,kuulo tai hajuaisti ja silti erityisherkkyyteen tutustuminen on tuonut elämääni valtavasti ymmärrystä. Koen, että minulla erityisherkkyys näyttäytyy enemmän emotionaalisella puolella, toki myös kehollisesti.

Tässä siis 3 asiaa joita erityisherkkyys on minulle opettanut ja sallinut hyväksymään itsessäni.

1. Omien tarpeiden tunnistaminen ja niiden rehellinen ilmaisu

Erityisherkälle omien tarpeiden tunnistaminen, salliminen ja niiden ilmaisu on usein vaikeaa. Haluamisen ja tarvitsemisen välillä oleva ero ei ole aina niin ilmeinen, kuin ehkä kuvittelisi. Tarpeiden tiedostaminen on auttanut minua huolehtimaan itsestäni aidommin, ilman että ihan joka kerta tarvitsee oppia kantapään kautta. Tarpeiden ilmaisuun voi liittyä vahvasti pelko itsekkyydestä. Omia tarpeita voi koittaa piilottaa itseltäänkin mm. suorittamalla, miellyttämällä ja pitämällä itsensä jatkuvan kiireisenä. Mutta me emme luojan kiitos ole koneita. Ihminen tarvitsee yhteyttä, kohtaamista, iloa, lepoa, merkitykselliseltä tuntuvaa tekemistä, monenlaista. Omiin tarpeisiin tutustuminen opettaa niistä tervettä vastuunottoa. Sivuvaikutuksena on vähemmän kireä ja leppoisampi.

2. Ulkopuolisuuden kokeminen

Erityisherkkä kokee olevansa helposti ulkopuolinen ja erilainen. Erityisherkälle on tyypillistä olla kiinnostunut syvistä, pinnan olla olevista asioista ja tällöin "pinnallisilta" tuntuvat keskustelut voivat tuntua turhauttavilta. Erityisherkän kokemus omasta ulkopuolisuudesta voi tuntua valtavan todelta, mutta ei kuitenkaan ole täysin totta. Egoltaan kannattaa viedä ulkopuolisuuden ase, ja muistaa että olemme kaikki ihmisiä. Ihmisiä, joista jokainen kokee joskus ulkopuolisuutta, yksinäisyyttä, erilaisuutta, yhtälailla kun yhteenkuuluvuutta, iloa ja kiitollisuutta. Minun on täytynyt nähdä omassa ulkopuolisuuden kokemuksessani myös se, miten itse jättäydyn ulkopuolella ja oletan että kukaan ei kuitenkaan ymmärrä minua. On ollut niin pelottavaa mennä kohti sitä, että joku aidosti ymmärtäisi että mielummin tuomitsin sen mahdottomaksi jo etukäteen.

3. Oman tilan tarve

Minulle oman tilan ja ajan tarve on aina ollut tärkeää. Jos en muista tai uskalla siitä huolehtia, ei hyvä heilu :) Oma tila on minulle paikka jossa kuulen itseni.

 Intorvertti-ekstorvertti akseli vaikuttaa oman ajan ja tilan tarpeeseen suht voimakkaasti. Parhaimmillaan oma aika on hyvin maadoittavaa, sisältä käsin lataavaa, kaunista aikaa. Tällä ei siis ole tekemistä yksinäisyyden kanssa, vaan ajattelen sen olevan eheyttävää yksinoloa.

Erityisherkän elämää verkkokurssi alkaa 31.3!

Lue lisää TÄÄLTÄ.

Erityisherkkyydestä, velvollisuudentunnosta ja suorittamisesta

Tällä äänitteellä Erityisherkän elämää sivuston perustaja Tuula Ahde haastattelee minua yhdestä aikamme kiusasta- suorittamisesta. 

Mistä siinä on kyse, miksi me ajaudumme niin tekemään ja miten on mahdollista alkaa irroittamaan ja keventämään taakkaansa? 

Erityisherkän elämää verkkokurssi alkaa 31.3

Miksi osallistua kurssille?

  • Erityisherkät kokevat usein olevansa jotenkin outoja, viallisia ja ulkopuolisia. Oma herkkyys on lahja, mutta tuntuu monesta myös rasitteelta. Kuitenkin osa erityisherkistä ”kukoistaa” ja he näyttävät tulevan hyvin toimeen herkkyyspiirteensä kanssa.
  • Olennaista ärsykekuorman säätelyssä ja sopivan vireystason ylläpitämisessä on tutustuminen itseensä ja omaan yksilölliseen herkkyyteensä. Kehomieli-yhteys korostuu erityisherkällä, ja kokonaisvaltainen itsestään huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää. 
  • Mikään määrä teoriatietoa ei loppujen lopuksi korvaa sitä, että toimit käytännössä hyvinvointiasi tukevalla tavalla. Yksi pieni asia siellä, toinen täällä ja huomaat että elämä on parempaa silloin, kun kohtelet itseäsi hiukan paremmin. 
  • Osaat tunnistaa paremmin tarpeitasi, milloin on aika hiljentää, milloin on aika ottaa kevyemmin ja analysoida vähemmän. 
  • Opit tekemään rauhaa itsesi kanssa ja löydät hyväksyntää itsesi arvostelun sijaan.

Lue lisää kurssin sisällöstä ja ilmoittaudu mukaan: 

https://eeviminkkinen.mykajabi.com/store/UFNDq2Xw

Rajat on rakkautta podcast

Rajat on teema joka ei ole helpoimmasta päästä. Terveet rajat tuovat sisäistä turvaa ja ovat suuri rakkauden teko itseään kohtaan. 

Suorittamiseen ja mielyttämiseen taipuvaiselle omien rajojen tunnistaminen ja niistä huolehtiminen on yksi elämän tärkeimmistä harjoituksista, käsi kädessä myötätunnon opettelun kanssa.

Rajojen vetäminen on kuitenkin tällöin pelottavaa koska:

"Entä jos olenkin itsekäs"

"Entä jos minun ajatellaan olevan laiska"

"Jos nyt kieltäydyn ehkä minua ei enää ikinä pyydetä mukaan"

"Ehkä tämä pitäisi vaan yrittää ymmärtää"

"Kyllä minun nyt vaan pitäisi jaksaa/pystyä/kyetä".

On helpompi kunnioittaa toisen omaa tilaa ja rajoja kun ne sallii itselleen.

Uusimalla podcastilla käsitellään rajoja jotka olen jakanut kahteen osaan: Konkreettiset & käytännölliset rajat sekä Emotionaaliset rajat.

Kuuntele lisää!

Överiksi meni e-kirja  käsittelee syvällisesti suorittamisesta irtipäästämistä ja oman näköisen elämän elämistä, tilaa omasi täältä: https://holvi.com/shop/eeviminkkinen/product/68181975e2847d370ee05fb7888a9ab0/