Inhimillinen muutos podcast Anna Taipaleen kanssa

Todellinen muutos syntyy, kun hyväksyy itsensä siinä missä on juuri nyt”

Elämme aikaa, jonka ihanteisiin kuuluu self help, muutos, rohkeus ja itsensä kehittäminen. Kuten kaikessa, tässäkin piilee mahdolliset varjopuolensa. Kiireessä kasvaa voi unohtua pysähtyä sen äärelle, että mitä kasvu ihan oikeasti juuri minulle on? Tämä ei olekaan enää ihan niin helppo kysymys. Ehkä ajattelemme että kasvu on jostain käyttäytymisestä eroon pääsemistä, ehkä se on ”paremmaksi ihmiseksi tuloa”. 

Todellisuudessa autenttinen kasvu on paljon lähempänä kuin ehkä huomaammekaan. Se on paljon hienovaraisempaa ja yksinkertaisempaa, mitä ehkä ajattelemme. Se on harvoin suuria loikkia ja repäisyjä. ”Pääsisinpä tästä vaan eroon” ja ”kunpa vaan olisin parempi” jutut lähtevät usein syvästä riittämättömyydestä ja viallisuuden tunteesta. 

Kaiken käyttäytymisen, kaikkien toimimattomien tunnemallienkin takana on jokin logiikka, jokin tunnetason syy, miksi olemme siinä missä olemme. On tietysti houkuttelevaa ajatella, että kasvu olisi vaan tuon ”oman viallisuuden korjaamista”. Sitten viimein kelpaisi, sitten viimein hyväksyisi itsensä. Jokainen tällaista muutoksen tapaa yrittänyt kuitenkin tietää, että se ei ole kovin kestävä tie, se ei toimi kuin korkeintaan hetken. 

Autenttinen muutos on uskallusta katsoa itseään lempeän rehellisesti, juuri siinä kohdassa missä on. Katsoa halulla ymmärtää, katsoa halulla olla itsensä puolella, eikä vastaan. Tämä on paikoin epämukavaa ja ei ehkä suosituin tapa kasvaa. Se on omien varjojen ja pelkojen myötätuntoista hyväksyntää, ilman että koittaa äkkiä päästä niiden yläpuolelle. Todellinen muutos lähteekin siitä, että hyväksyy itsensä siinä, missä on juuri nyt.

Tällä podcastilla juttelimme ihanan Anna Taipaleen kanssa aiheesta.

Podcastilla juttelimme mm. 

  • Siitä mitä inhimillinen muutos on, tahdonvoimaa vai syvää transformaatiota?

  • Keskeneräisyyden sietämisestä, kysymysten tilassa olemisesta

  • Miten voi turvata tilaa prosessilleen

  • Peloista ja siitä miten niihin voisi olla viisasta suhtautua

  • Tarpeiden ja halujen välisestä erosta

Tervetuloa kuuntelemaan!

alisa-anton-393305-unsplash.jpg

Itsensä rakastaminen - ei kukkalandiaa vaan arjen myötätuntoa itseäkohtaan

Mitä ihmettä itsensä rakastaminen on?Tästä ja mm. siitä mitä on terve itsekkyys ja mitä ei, juttelimme Anna Taipaleen kanssa podcastilla. Annaa lainatakseni, kyse ei ole mistään ”kukkalandiasta” vaan hyvin inhimillisestä hyväksynnästä omaa keskeneräisyyttä kohtaan. 

Itsensä hyväksymistä ei kuitenkaan voi suorittaa, eikä se tarkoita vaikeiden tunteiden tai ajatuksien kieltämistä, päin vastoin. Rakkaus itseä kohtaan on ennenkaikkea sitä, miten valitsemme toimia itseämme kohtaan, riippumatta siitä mitä tunnemme. Itsensä rakastaminen ei siis tarkoita sitä, että joku päivä vaan huomaisi tuntevansa itseään kohtaan ihanaa vaahtokarkkista rakkautta, vaan enemmänkin sitä miten tuemme itseämme hetkillä, jolloin tuntuu hirveän kipeältä.

Puhuimme myös henkisyyteen liittyvistä ihanteista ja siitä että miten paljon helpompaa itsensä on hyväksyä, jos itseään ei vertaa johonkin ihmisyyden yläpuolella olevaan ihanteeseen.

Podcastilla keskustelimme mm.

  • Mitä itsensä hyväksyminen oikein on? Mitä se on kun se on Annan sanoin ”lihaa ja verta?”

  • Joskus kuulee kritiikkiä, että itsensä tutkiminen on itsekästä. Onko se? Mikä on tervettä itsekkyyttä ja mikä ei? Voiko sellaista määritellä?

  • Joskus rakkaudelliset askeleet itseään kohtaan ovat paljon lähempänä, kuin tajuamme katsoakkaan

  • Eheytymistä voi yrittää suorittaa, mutta kahden kantapään kautta kokemuksen myötä: Se ei vaan toimi.

  • Ihanteista joita henkiseen kasvuun voi liittyä, mikä on realistista ja mikä ei?

  • Mitä arkiset rakkauden teot itseään kohtaan voi sitten olla?

  • Sen sijaan että pyrkii valmiiksi jossain, mitä jos sallisi itsensä harjoitella? 

”Mä voin tehdä toisen ihmisen hyväksi vaan sen, mitä mä itselleni sallin”.

-Anna Taipale

Kuuntele inspiroiva keskustelu podcastilta!

Tutustu Annan kotisivuihin ja työhön TÄÄLTÄ

shutterstock_381869881.jpg

Podcast läheisriippuvuudesta toipumisesta

Tällä podcastilla keskustelen psykoterapeutti Kristiina Niskasen kanssa läheisriippuvuudesta ja siitä toipumisesta, ennenkaikkea omakohtaiseten kokemuksiemme ja toki myös ammatillisen kokemuksen kautta.

Läheisriippuvuus sanana voi jättää ilmaan kysymyksiä: Mitä se on? 

Kaipuu ja tarve läheiseen suhteeseen ei itsessään ole läheisriippuvuutta, vaan inhimillistä ja normaalia. 

Läheisriippuvuuden taustalla on usein jonkinlainen kiintymykseen liittyvä trauma tai vaillejääminen, joten läheisriippuvuus on enemmänkin opittu selviytymismekanismi ja reaktio, kuin ongelma itsessään. 


Läheisriippuvuudessa kiintyminen toiseen on usein ristiriitaista ja turvatonta. Tästä läheisriippuva kokee usein syvää häpeää ja huonommuutta. Moni joka tunnistaan itsessään läheisriippuvuutta kuvaa tietävänsä, että se ei ole itselle hyväksi, mutta ei tiedä mitä asialle voisi oikein tehdä. Asian kanssa ollaan liian yksin. Läheisriippuva tyypillisesti koittaa kantaa vastuuta kumppaninsa teoista ja valinnoista, ja kokee kroonisia pettymyksiä, sillä läheisriippuva on lähes poikkeuksetta suhteessa jollain tavoin turvattomasti kiintyneen ihmisen kanssa. 

Podcastilla puhumme mm. siitä miten läheisriippuvuus ilmenee, miten siitä voi lähteä toipumaan ja toivottavasti pystymme luomaan rehellisen mutta rohkaisevan kuvan siitä, että miksi omia sisäisiä kipujaan kannattaa lähteä turvallisesti kohtaamaan. 

Insta.png


Pidämme Kristiinan kanssa luennon läheisriippuvuudesta 2.12 Helsingissä klo 14. Lue lisää ja osta lippusi TÄÄLTÄ


Kaipaatko tukea läheisriippuvuudesta toipumisen tueksi? Järjestämme Kristiinan kanssa viikonloppukurssin 12.1-13.1 läheisriippuvuudesta toipumisen tueksi. Lue kurssista lisää TÄÄLTÄ.

Tukahdutetut tunteet

Tällä podcastilla syvennymme Maria Akatemian naisenväkivalta.fi hankkeen vetäjien kanssa tukahdutettujen tunteiden maailmaan. Aiemman podcastimme voit kuunnella täältä. 

Lapsuuden tunneilmastolla on merkittävä vaikutus siihen, miten lapsi oppii käsittelemään tunteita. Lapsi on hyvin herkkä aistimaan, mitkä tunteet ovat tervetulleita ja mitkä eivät ja oppii sopeuttamaan ilmaisuaan sen mukaisesti. Usein vanhempien omat käsittelemättömät ja tukahdutetut tunteet ovat juuri niitä, mitä heidän on vaikea lapsessaan kohdata. Tukahdutetut tunteet kulkevat usein sukupolvien yli kulkevina ketjuina. Tarkoitus ei ole etsiä syyllisiä, vaan enemmänkin lisätä ymmärrystä niitä eväitä kohtaan, joita kukin on elämään saanut.

Lapsi oppii tukahduttamaan sen, mille ei ole turvallista tilaa. Tämä herättää turvattomuutta ja hämmennystä lapsessa, joka jää vaikeiden tunteidensa kanssa yksin. Lapsi ikään kuin sisäistää tavan joilla omassa perheessä vaikeita tunteita kohdattiin.

Tyypillisesti tukahdutettuja tunteita ovat mm. viha, pelko, kauhu ja suru, mutta yhtä lailla myös välittämistä ja rakkautta tukahdutetaan.

Kun tunteita tukahduttaa, tukahduttaa herkästi samalla yhteyttä omiin inhimillisiin tarpeisiin. Omiin tarpeisiin tutustuminen onkin keskiössä, kun lähdetään tutkimaan mitä omien aggressioiden taustalla oikeastaan onkaan. On varsin yleistä, että juuri se ”kiltti ja reipas tyttö” on hämillään omien vihan tunteidensa suhteen, eihän hänellä kuulunut olla sellaisia!

Viha on voimakasta energiaa, jonka takana on hyvin usein pelkoa tai surua, jotain jota on ehkä tukahdutettu niin pitkään, ettei itse enää oikein edes muista sen juuria. 

Tunteiden tukahduttaminen vie valtavasti energiaa ja tuo jännitettä sekä kireyttä elämään. Osa kokonaista ihmisyyttä onkin harjoitella tulemaan itse itselleen rakastavaksi aikuiseksi ja tueksi, joka uskaltaa katsoa myös vaikeita tunteita. Tunteiden myötätuntoinen kohtaaminen ehkäisee sitä, että reagoisimme niiden mukaan. 

Juttelin Maria Akatemian naisenväkivalta.fi hankkeen vetäjien Freian ja Maijan kanssa tukahdutetuista tunteista aggression takana ja keskustelumme voit kuunnella podcastilta.

Podcastilla juttelemme mm.

  • Lapsuuden kokemuksista ja tunneilmastosta
  • Lapsi sisäistää helposti vanhempiensa toimintatavat
  • Kohtelemme usein itseämme niin kuin meitä on kohdeltu
  • Tarpeista, niiden tunnistamisesta ja ilmaisemisesta
  • Miten voimakkaan viha piikin noustessa voisi ihan konkreettisesti tehdä: paiskoa tyynyjä vai rauhoittaa itseään?

Suosittelen lämmöllä tutustumaan naisenväkivalta.fi hankkeeseen. He tarjoavat maksutonta tukea naisille, jotka käyttävät väkivaltaa tai pelkäävät aggressioidensa äityvän väkivallaksi.

shutterstock_222648055.jpg

Podcast hyväksymisen kaipuusta, hylätyksitulon pelosta ja paljon muustakin

Tällä podcastilla on kanssani juttelemassa kollegaystäväni Marika Rosenborg

Oli niin antoisaa jutella viimeksi Marikan kanssa parisuhteen päättymisestä ja eroprosessista, että päätimme istua mikrofonin eteen uudellenkin. Aiemman jaksomme voit kuunnella täältä

Olen kiitollinen että olen saanut tutustua Marikaan. Meillä on ikäeroa melkein 20-vuotta ja elämme varsin erilaista elämänvaihetta, ja silti moni asia kohtaa. 

Juteltiin Marikan kanssa mm. hyväksytyksi tulon kaipuusta ja vastaavasti hylätyksi tulon pelosta, sekä erityisherkkyydestäkin, ilman sen kummampaa suunnitelmaa tai aietta siitä mihin keskustelu päätyy. Näin vapaa tila jutustella mahdollisti jutun sopivan rönsyämisen laajemmallekin!

Tällä podcastilla jutellaan mm.

  • Siitä miten hyväksynnän tarve on normaali tarve, mutta ihminen voi hukkua itseltäänkin yrittäessään hinnalla millä hyvänsä saada hyväksyntää
  • Erilaisista keinoista joilla sopeutamme itseämme ympäristön vaatimuksiin/ihanteisiin
  • Mielenkiintoisesta tutkimuksesta siitä, miten mm. esikoisen, keskimmäisten ja kuopusten rooli vaikuttaa käyttäytymiseen
  • Ihmissuhteista joissa ei ole aitoa välittämistä ja kunnioittamista
  • Miten löytää tasapainoa terveen tarvitsemisen ja itsenäisyyden välille

Kuuntele podcastilta lisää!

Marikan kotisivuihin ja blogiin voi tutustua:

http://suhteellistajasuhteetonta.blogspot.fi

https://www.uudenelamanvarit.fi

ps. Minä ja Marika olemme molemmat mukana Lasten oppeja äideille kirjassa, joka julkaistaan huhtikuun alussa!

felix-russell-saw-251617-unsplash.jpg

Podcast äitiydestä: jaksamisesta, väsymyksestä ja kaikesta siltä väliltä

Tällä podcastilla jatkamme rakkaan ystäväni Mipin kanssa saman teeman äärellä, jonka kanssa aloitimme äitiys ja riittämättömyydentunne podcastilla. Voit kuunnella tämän jakson hyvin, vaikka et olisikaan kuunnellut aiempaa.

Tämän podcastin tarkoitus ei ole neuvoa tai ohjeistaa, vaan olla enemmänkin vertaistukea ja niiden oppien jakamista jotka ovat meille toimineet ja joita olemme itse kompuroiden opetelleet. Ja opettelemme edelleen. 

mothers-856094_1280.jpg

"Kolhiintuiko mun ego vai oliko toisen palaute vaan epäasiallista?"

Miten suhtautua siihen, että joku tuttu tai puolituttu kommentoi omaa olemistasi tai tekemistäsi tavalla, joka ei tunnu hyvältä? Jos se ei tunnu hyvältä, onko siinä kyse omasta egosta? Onko palaute hyvä ottaa aina vastaan kehityskohteena?

Tällaisia kysymyksiä pohdiskelen uusimmalla podacstilla.

Palaute voidaan antaa usealla tavalla.

Sitä voidaan antaa hyväntahtoisesti, sitä voidaan antaa haluna loukata, sitä voidaan antaa inspiroituneessa tilassa, sitä voidaan antaa loukkaantuneessa tilassa. Palaute voidaan antaa herkästi ja kauniisti, silloinkin kun se on vaikeaa. Palaute voidaan antaa ”rehellisyyden nimissä” vaikka kyse on oikeastaan ihan vaan omasta, rajallisesta mielipiteestä.

Itse koen tärkeäksi tunnustella, millaisella energialla palaute annetaan.

Liittyykö siihen tunne, että toinen asettautuu ”paremman ihmisen” asemaan vai tuleeko palaute energialla, jossa tuntuu turvallisuus ja hyväksyntä?

Toinen asia joka tuntuu tärkeältä, on miettiä palautteen antajan pyrkimystä. Se on jotain josta palautteenantaja ei ole usein itsekään tietoinen. Mitä hän haki?

Palautteen antaminen ja saaminen on parhaimmillaan voimaannuttavaa ja inhimillistävää, rumimillaan se on traumatisoivaa ja häpäisevää.

Kaikesta ei voi, eikä tarvitse olla samaa mieltä ja jokaisella on vapaus valita mitä kokee oikeudekseen toiselle sanoa.

Palautteen suhteen on hyvä muistaa, että palautteen antaja kertoo palautteellaan OMISTA arvoistaan, ihanteistaan, toiveistaan ja peloistaan.

Ja ne saattavat olla hyvin erilaisia, mitä itsellä on.

Erilaisuus on oikein ok. Mutta toisen erilaisuuden pointtailu arvosteluhengessä, ei.

Keskustelu ja kommunikointi vaikeistakin tunteista on oikein tarpeen ja tervetullutta, mutta vanha kunnon ”minä-viestintä” kunniaan.

Sen sijaan että toiselle latelee hänestä totuuksia, kannattaa kertoa siitä miltä ITSESTÄ tuntuu.

Sen mä vaan sanon, että kindness is gangster. 

Ei aina helppoa, mutta gangster.

Kuuntele lisää podcastilta!

shutterstock_304333949.jpg

Äitiys ja riittämättömyyden tunne

Sain jo aikaisin keväällä toiveen tehdä podcastin aiheesta äitiys ja riittämättömyyden tunteet. 

Mulla on äitiydestä kokemusta vasta vajaan vuoden verran ja siksi vielä odottelin hetken ennen aiheeseen tarttumista. Ja kutsuin vielä mukaan keskusteluun rakkaan ystävän, myös tuoreen äidin jonka kanssa ollaan jaettu omia tuntojamme pitkin matkaa. 

Mippi on ihana, viisas nainen ja tuleva psykoterapeutti.

Mipin kotisivut löytyy täältä.

Tervetuloa kuuntelemaan keskusteluamme äitiydestä, siihen liittyvistä riittämättömyyden tunteista ja muistakin vaikeista tunteista.

2017-08-16-PHOTO-00000277.jpg

Miten vihan tunteeseen voisi suhtautua?

Tällä kertaa vuorossa toive aihe, elikkäs vihan tunne ja kuinka siihen voisi suhtautua.

Jokaisella on omanlainen suhteensa vihan tunteeseen. Yleisesti ottaen se ei ole tunne, jota on helpointa itsessä hyväksyä. 

Jos jokin tunne täytyy kieltää, se ei tarkoita että se poistuisi. Täytyy käyttää valtavasti voimaa pitääkseen se piilossa. Itse olen padonnut vihaa mm. kontrolloimalla, pakkotreenaamalla ja suorittamalla.

Viha ei ole tunteena milläänlailla väärä. Se voi parhaimmillaan viestiä mm. rajojen ylityksestä tai siitä että omat tärkeät ydin tarpeet jäävät toistuvasti täyttymättä. 

Vihaan kannattaa suhtautua viestinä. On myös viisasta harjoitella keinoja miten omaa oloa voi rauhoittaa, itseään varten-

Podcast siitä kun huumori loukkaa

Parhaimmillaan huumori on tärkeä defenssi, joka auttaa meitä kohtaamaan elämän kipeitäkin juttuja kevyemmin. Taito nauraa itselleen LEMPEÄSTI voi olla suuri voima itsetuntemuksen tiellä. 

Joskus, ja itseasiassa valitettavan usein huumoria on käytetty alistamiseen. Huumorin nimissä loukkaaminen on muka hyväksyttävä muoto "sanoa asioita suoraan". 

Voi olla hyvin pelottavaa myöntää, että huumorilla sanotut asiat ovat satuttaneet. Ja silti se on tärkeää, itsensä puolella olemista. Kaikelle ei tarvitse voida osata nauraa.

Ajattelen, että me itse määrittelemme ne henkilökohtaiset asiat joille olemme valmiita nauramaan. Jos jokin asia on vereslihalla, ei sille edes kannata yrittää nauraa. Se on itseasiassa itse itsensä pilkkaamista ja omien tunteiden mitätöintiä. 

Tällä podcastilla vastaan kuulijan kysymykseen ja aihetoiveeseen liittyen siihen, että on kokemut huumorin olevan keino loukata.

Kokemus on yllättävän yleinen, eikä siitä tarvitse vaieta.

Tervetuloa kuuntelemaan!

Oman äänen äärelle verkkokurssi on juuri alkanut ja vielä kerkeää hyvin mukaan!

Lue lisää kurssista ja ilmoittaudu mukaan täältä!

Podcast kateuden tunteesta

Kateuden tunnetta voi olla vaikea tunnistaa, saatikka myöntää edes itselleen.

Kateuden tunteeseen liittyy usein tabuja ja häpeää. Pahimmillaan se on tunteena lamaannuttava. Parhaimmillaan se voi toimia itsetuntemuksen työvälineenä ja auttaa vapautumaan itseä rajoittavista ajatusmalleista.

Kateus on tunteena inhimillinen siinä missä muutkin tunteet. Se ei tee ihmisestä huonoa eikä epäonnistunutta. Kateuden tarina kannattaa kuitenkin tunnistaa, sillä se on harvemmin totta. 

Kateus ei ole läheskään aina kateutta toisten autoista, ruohonleikkureista tai vaatteista. Emotionaalinen kateus on sitä, että koemme että jollain toisella on tunnetasolla jotain, minkä koemme itseltämme puuttuvan. Voimme esim. Kokea että joku saa tukea jota itse kaipaisimme. Kaipaamme tuetuksi tulon tunnetta. 

Kateuden tunteen salliva tutkiminen on lahja itsellesi, joka parhaimmillaan lisää itsetuntemusta ja opettaa erottelukykyä siitä, mikä on sinun tiesi ja mikä ei.

Kuuntele lisää!

Lakkaa yrittämästä muuttaa itseäsi podcast paradoksista

Kyllä, uskon että on hyvä ja viisasta työstää itselle kipeitä asioita ja kyllä, uskon että myös vaikkapa tiettyjen itselle tuhoisten käytösmallien muuttaminen on viisasta.

MUTTA, siitäkin voi tulla uusi vankila.

"Hyväksyn itseni vasta kun olen päässyt eroon tästä vihasta"

"Kunhan lopetan tämän kontrolloinnin olen ok".

Tästä seuraa uusi kehä, jossa yritämme kyllä hyvin aikein muuttua, mutta yritämme sitä tuominnasta ja riittämättömyydestä käsin. Jokaisella meistä on issueita, varjoja ja ei niin kauniita tapoja toimia. JOKAISELLA.

Mitä se olisi, jos lähtisi siitä että on hyväksyttävä ja arvokas, kaikkineen. Kaikkine raadollisuuksineenkin? Se voi tuntua järjenvastaiselta, tiedän. 

Mutta jos itsesi tuomitseminen olisi auttanut sinua muuttumaan, se olisi jo tapahtunut.

Saat olla juuri siellä missä olet. <3

ps. Kotona kehossa workshop käsittelee itsensä hyväksymistä itsensä muokkaamisen sijaan.Voit käydä workshopin kotoasi käsin, silloin kun sinulle sopii.

Podcast päätöksien tekemisen pelosta

Päätöksenteko elämässä nostaa esiin monenlaisia tunteita. Se ei ole aina helppoa, varsinkaan ihmiselle joka pyrkii miettimään seurauksia ja toimimaan mahdollisimman oikein. 

Voi olla, että pelkää niin paljon tuottavansa muille pettymyksiä tai tekevänsä virheen, että jää tilanteeseen jossa itsellä ei ole hyvä olla pitkäksikin aikaa.

Elämän isot päätökset eivät koskaan synny hetkessä, eikä tarvitsekkaan. Ne eivät ole myöskään ole vain järjen asioita. Oleellista on harjoitella kuulemaan ja luottamaan sisäiseen ohjaukseensa, joka ei ole aina se mikä olisi "ihanteellisinta" tai jonkun muun mielestä oikein. 

Joskus on aika päättää, että nyt ei ole aika tehdä päätöstä. Joskus tarvitaan aikaa, asioiden työstämistä ja tilaa. Silloin suurinta rakkautta on ottaa aika-lisä ja miettiä rehellisesti mihin voi ja ei voi vaikuttaa. 

Joskus on aika uskaltaa ottaa se pelottavakin askel. Mutta se askel ottaa itse itsensä, kun se on valmis. Kaikki tapahtuu aina lopulta oikeaan aikaan.

Kuuntele lisää päätöksien teon pelosta podcastilta!

Podcast Tunteiden hallinnasta, mahdollista vai ei?

En usko, että tunteita voisi kontrolloida. Tai sanotaan suoraan,  niitä ei voi kontrolloida.

Tunteiden hallinta on taas jotain, mitä pidän mahdollisena ja viisaana. Hallinta ei siis suinkaan tarkoita sitä, että tunteet voisi tai pitäisi blokata pois. Minulle tunteiden hallinta tarkoittaa tunteiden hyväksymistä ja reaktiivisuuden sijaan terveempien ja itselle parempien selviytymiskeinojen harjoittelua. ( Ja realitycheck, vaikka "paasaan" asiasta, harjoittelen tätä itse ihan yhtälailla!)

Useinkaan haaste ei ole itse tunteessa, vaan siinä mitä tunnemme tunteesta tai se miten vaikeat tunteet saavat meidät reagoimaan.

Saatamme tuomita itsemme vihan tunntesta.

Saatamme hävetä epävarmuuttamme.

Saattaa olla, että kun olemme peloissamme ja huolissamme, suojaudumme hyökkäämälllä.

Joskus taas arvostelua ja konfliktia pelätessämme vetäydymme ja menemme omaan kuoreemme.

Emme voi kontrolloida tunteitamme mutta, reaktioitamme voimme opetella kohtaamaan inhimillisesti ja myötätuntoisesti. 

Podcastilla käsitellään mm.

  • Mistä siinä on kyse jos helposti räjähtelee puolisolleen
  • Mustasukkaisuuden kohtaaminen inhimillisesti
  • Mitä sitten, jos ei uskalla puhua puolisolleen tarpeistaan ja toiveistaan
  • Miten voi harjoitella ”istumaan tunteiden kanssa
  • Miten lähteä harjoittelemaan ymmärrystä reaktioiden sijaan.

Tervetuloa kuulolle!

ps.

Henkisen kasvun perusteet kurssi alkaa 22.10, lue lisää kurssin sisällöstä TÄÄLTÄ

Podcast Intuitiosta ja sydämen kuuntelusta

Intuitio on tienviitta, sydän on valtatie. Mielestäni intuitio ja sydämen ääni eivät ole ihan sama asia, vaikka läheisiä tuttavia ovatkin.

Intuitio ei ole aina vain sitä mikä tuntuu kivalta ja kevyeltä, joskus se on myös se pieni hiljainen ääni jota ei ihan vielä uskaltaisi kuulla. Sydämen ääni ei ole aina järjellä selitettävissä, mutta silti myös järjelle ja pelkojen tutkimiselle on paikkansa ja erittäin tärkeä sellainen.

Tällä podcastilla jaan ajatuksiani ja kokemuksia intuition ja sydämen kuuntelusta sekä minkälaisia esteitä voi olla näihin luottamisen suhteen.

ps.

Henkisen kasvun perusteet kurssi alkaa 3.3, lue lisää kurssin sisällöstä TÄÄLTÄ

Erityisherkkyyden oppeja

Kirjoitin aiemmin muutamasta oppiläksystä joita erityisherkkyys on minulle opettanut.

Ei sillä, että erityisherkkyyden tunnistaminen ja tutkiminen olisi ainoa tie löytää näiden asioiden äärelle, mutta se voi olla yksi tie. 

Uskon vahvasti siihen, että itsetuntemus työskentely on aina henkilökohtaista, se mikä on yhdelle kasvua voi olla toiselle taantumista. Jollekkin tekee hyvää harjoitella kuuntelemaan, jollekkin puhumaan ja niin edelleen. Jollekkin tekee hyvää ottaa omaa aikaa ja jollekkin taas harjoitella jakamaan sitä myös toisten kanssa, säilyttäen itsensä. Itsetuntemuksen matka on jokaiselle omannäköinen ja ainutlaatuinen. Näyttäisi kuitenkin siltä, että erityisherkät kokevat usein tietynlaiset teemat ja oppiläksyt tutuiksi.

Aiemman kirjoitukseni aiheesta voi lukea täältä: http://www.eeviminkkinen.fi/blogi/2016/8/18/mit-erityisherkkyys-on-opettanut-minulle

Tällä kertaa kirjoitan kahdesta muusta tärkeästä teemasta jotka ovat erityisherkälle tuttuja sekä siitä miten nämä teemat ovat elämässäni läsnä.

1. Kaipuu merkityksellisyyteen

Yleisesti erityisherkkiä kiinnostaa elämässä syvyys, se mikä on pinnan alla. Voi tuntua tyhjältä käyttää aikaa sellaiseen, joka on erityisherkän mielestä epäoleellista. Erityisherkän lahja on nähdä asiat syvällisinä kokonaisuuksina, mutta varjona voi olla se että tällöin uppoudumme myös liikaan draamaan ja huomaamaan aina sen, mikä vaatii korjattavaa.

Minua on auttanut tämän teeman suhteen sen harjoittelu, että itseasiassa ihan kaikesta voi löytää merkityksellisyyttä, joskaan se ei silloin tule aina siinä muodossa missä haluaisin. On myös helpottanut se, että alkaa arvostamaan tavallisia ja käytännöllisiä asioita- sillä ne ovat yhtälailla valtavan tärkeitä ja arjen henkisyyttä parhaimmillaan.

Se mikä kenellekkin yksilönä tuo merkityksellisyyttä on kiehtova mysteeri. Jotain, jota ei oikeastaan edes voi itse päättää. 

Kävin viime viikolla ensimmäistä kertaa kahvilla uuden ihmisen kanssa ja jo kymmenen minuutin kuluttua puhuimme suut vaahdoten elämämme kivuista, tunteista joita meidän on vaikea kohdata sekä jaoimme keskeneräisyyttämme. En tiedä tämän ihmisen lapsien nimiä, en edes tiedä hänen puolisonsa nimeä. En tiedä mitä hän harrastaa. Ja minulle tämä kohtaaminen oli aidosti merkityksellinen. Koin, että olimme heti jonkun merkityksellisen äärellä. 

Joku voisi tietysti ajatella, että tämä on akkojen vaahtoamista, ja tavallaan se kai onkin. 

Tunteiden jakamisen voi tehdä eri tavoin, valittaen ja uhriutuen tai vilpittömästi haluten oppia, vilpittömästi haluten tutkia omaa osuuttaan.

Mikä on sinulle aidosti merkityksellistä? 

Miten nämä asiat saavat näkyä elämässäsi?

Miten voisit tuoda merkityksellisyyttä osaksi arkeasi, pienin asioin?

2. Vahvoja tunteita ei tarvitse pelätä. 

Olen aina tuntenut vahvasti ja voimakkaasti ja saanut siitä myös palautetta. Toki opin myös turruttamaan ja kieltämään tunteitani kovettaen kuortani ja ajautuen kauemmaksi itsestäni. Tunnetyöskentely on ollut jo useamman vuoden ajan minulle tärkeää, mutta helpooa se ei ole suinkaan ollut.

Tunteet on teema, joka sisältää monia paradokseja. 

Jos ne kieltää tai tuomitsee, ei hyvä heilu ja voi olla lähes varma että kielletyt tunteet alkavat hallita alitajunnan kautta. Toisaalta, jos tunteita pitää suorana viestinä siitä mikä on totta, menee siinäkin harhaan. Tunteiden suhteen tarvitsemme hyväksyntää, erottelukykyä, uteliaisuutta tutkia niitä ilman tuomintaa. Tarvitsemme kärsivällisyyttä istua niiden kanssa, kunnes ne paljastavat sen kertaisen opetuksensa. Joskus kyse on siitä että jokin vanha tunnemuisto aktivoituu ja se mitä tarvitaan on läsnäoloa istua kipeän reaktion läpi. Joskus kyse on siitä, että  tunne pyrkii vahvasti viestimään jostain tämän hetkisen elämän tilanteesta, joka kysyy selkeytystä.

Tunteita ei tarvitse pelätä. Ne ovat valtava lahja, vaikka todella tiedän miten paljon vastustusta niiden kohtaaminen voi herättää. Kuitenkin, kun suostumme kokemaan myös ne vaikeammat tunteet, teemme samalla tilaa ilolle, keveydelle ja rauhalle.

Erkkari kuva.jpg

Erityisherkän elämää verkkokurssilla käsitellään itsetuntemusta, haavojen kanssa työskentelyä, rauhaa, iloa, lepoa, liikettä ja aitoa huolenpitoa itsestä.

Kurssi alkaa 2.9 ja kestää 7 viikkoa.

Kurssin tavoitteena on löytää ymmärrystä omasta herkkyydestä, sekä löytää käytäntöön konkreettisia työkaluja ja tapoja, jotka tukevat tasapainoista oloa ja elämää, jossa on hyvä olla sellaisena kuin on. 

Lue tarkempi kurssikuvaus ja ilmottaudu mukaan: https://eeviminkkinen.mykajabi.com/store/dfV5yRub

Mitä erityisherkkyys on opettanut minulle

Tunnustan. Erityisherkkyys oli pitkään sana, joka ärsytti minua. Kuten monesti, ilman tutustumista aiheeseen on niin helppo tuomita ja ajatella että tuo ei kyllä koske minua. Kauhukuvissani erityisherkät ovat itselleen erityisyyksiä vaativia ja jotenkin ylimielisiä. Todellisuus tuntuu olevan päinvastainen. 

Luulen, että suurin vastus johtui siitä että minun oli hankala hyväksyä omaa herkkyyttäni. Se on minussa oleva piirre, josta olen saanut varsinkin lapsena paljon palautetta, pääasiassa siitä käsin että olen "liian herkkä". 

Kuten moni muukin herkkä, opin liudan erilaisia keinoja kovettaa olemustani ja kieltää tunteitani. Nämä keinot palvelivat aikansa, kunnes niiden ylläpito alkoi satuttamaan enemmän kuin suojella. 

En koe että minulla on poikkeuksellisien herkkä näkö,kuulo tai hajuaisti ja silti erityisherkkyyteen tutustuminen on tuonut elämääni valtavasti ymmärrystä. Koen, että minulla erityisherkkyys näyttäytyy enemmän emotionaalisella puolella, toki myös kehollisesti.

Tässä siis 3 asiaa joita erityisherkkyys on minulle opettanut ja sallinut hyväksymään itsessäni.

1. Omien tarpeiden tunnistaminen ja niiden rehellinen ilmaisu

Erityisherkälle omien tarpeiden tunnistaminen, salliminen ja niiden ilmaisu on usein vaikeaa. Haluamisen ja tarvitsemisen välillä oleva ero ei ole aina niin ilmeinen, kuin ehkä kuvittelisi. Tarpeiden tiedostaminen on auttanut minua huolehtimaan itsestäni aidommin, ilman että ihan joka kerta tarvitsee oppia kantapään kautta. Tarpeiden ilmaisuun voi liittyä vahvasti pelko itsekkyydestä. Omia tarpeita voi koittaa piilottaa itseltäänkin mm. suorittamalla, miellyttämällä ja pitämällä itsensä jatkuvan kiireisenä. Mutta me emme luojan kiitos ole koneita. Ihminen tarvitsee yhteyttä, kohtaamista, iloa, lepoa, merkitykselliseltä tuntuvaa tekemistä, monenlaista. Omiin tarpeisiin tutustuminen opettaa niistä tervettä vastuunottoa. Sivuvaikutuksena on vähemmän kireä ja leppoisampi.

2. Ulkopuolisuuden kokeminen

Erityisherkkä kokee olevansa helposti ulkopuolinen ja erilainen. Erityisherkälle on tyypillistä olla kiinnostunut syvistä, pinnan olla olevista asioista ja tällöin "pinnallisilta" tuntuvat keskustelut voivat tuntua turhauttavilta. Erityisherkän kokemus omasta ulkopuolisuudesta voi tuntua valtavan todelta, mutta ei kuitenkaan ole täysin totta. Egoltaan kannattaa viedä ulkopuolisuuden ase, ja muistaa että olemme kaikki ihmisiä. Ihmisiä, joista jokainen kokee joskus ulkopuolisuutta, yksinäisyyttä, erilaisuutta, yhtälailla kun yhteenkuuluvuutta, iloa ja kiitollisuutta. Minun on täytynyt nähdä omassa ulkopuolisuuden kokemuksessani myös se, miten itse jättäydyn ulkopuolella ja oletan että kukaan ei kuitenkaan ymmärrä minua. On ollut niin pelottavaa mennä kohti sitä, että joku aidosti ymmärtäisi että mielummin tuomitsin sen mahdottomaksi jo etukäteen.

3. Oman tilan tarve

Minulle oman tilan ja ajan tarve on aina ollut tärkeää. Jos en muista tai uskalla siitä huolehtia, ei hyvä heilu :) Oma tila on minulle paikka jossa kuulen itseni.

 Intorvertti-ekstorvertti akseli vaikuttaa oman ajan ja tilan tarpeeseen suht voimakkaasti. Parhaimmillaan oma aika on hyvin maadoittavaa, sisältä käsin lataavaa, kaunista aikaa. Tällä ei siis ole tekemistä yksinäisyyden kanssa, vaan ajattelen sen olevan eheyttävää yksinoloa.

Erityisherkän elämää verkkokurssi alkaa 31.3!

Lue lisää TÄÄLTÄ.

Arvostelun pelosta podcast

Olemme kaikki kuulleet "älä välitä siitä mitä muut ajattelee". Ymmärrämme sen älyllä. Mutta kun me ihmiset olemme myös tuntevia tapauksia. Kyllä me usein välitämme, halusimme tai emme. Mutta se mihin voimme vaikuttaa, on se että annammeko arvostelun pelon ohjata matkaamme.

Ihmisen syvimpiä pelkoja on pelko torjutuksi tulosta ja hylkäämisestä. JOKAISELLA. Näitä pelkoja ei kannata kieltää tai esittää että ne eivät koskettaisi. Sillä siinä samalla joutuu sulkemaan itsensä, suojautumaan ja kasvattamaan kuoria ylleen. Ja se koskee.

Arvostelun pelkoa voi oppia kohtaamaan ja käsittelemään inhimillisesti.

Tervetuloa kuuntelemaan uusinta podcastia.

Elokuun alussa maksuton webinaari aiheesta intuitiivinen syöminen ja kotona kehossa.

Katso lisää ja ilmoittaudu mukaan: https://app.webinarjam.net/register/27829/507066c493

Rajat on rakkautta podcast

Rajat on teema joka ei ole helpoimmasta päästä. Terveet rajat tuovat sisäistä turvaa ja ovat suuri rakkauden teko itseään kohtaan. 

Suorittamiseen ja mielyttämiseen taipuvaiselle omien rajojen tunnistaminen ja niistä huolehtiminen on yksi elämän tärkeimmistä harjoituksista, käsi kädessä myötätunnon opettelun kanssa.

Rajojen vetäminen on kuitenkin tällöin pelottavaa koska:

"Entä jos olenkin itsekäs"

"Entä jos minun ajatellaan olevan laiska"

"Jos nyt kieltäydyn ehkä minua ei enää ikinä pyydetä mukaan"

"Ehkä tämä pitäisi vaan yrittää ymmärtää"

"Kyllä minun nyt vaan pitäisi jaksaa/pystyä/kyetä".

On helpompi kunnioittaa toisen omaa tilaa ja rajoja kun ne sallii itselleen.

Uusimalla podcastilla käsitellään rajoja jotka olen jakanut kahteen osaan: Konkreettiset & käytännölliset rajat sekä Emotionaaliset rajat.

Kuuntele lisää!

Överiksi meni e-kirja  käsittelee syvällisesti suorittamisesta irtipäästämistä ja oman näköisen elämän elämistä, tilaa omasi täältä: https://holvi.com/shop/eeviminkkinen/product/68181975e2847d370ee05fb7888a9ab0/

Podcast vaikeiden tunteiden kohtaamisesta

Jokaisella meillä on näitäkin, inhimillisiä olentoja kun olemme sisäisimme kipuinemme ja haavoinemme. Yhtälailla kun omien valojen ja ihanuuksien tiedostaminen on tärkeää, koen että aikamme tarvitsee myös rehellistä tilaa vaikeimpien tunteiden kohtaamiselle ja käsittelylle.

Niillekkin tunteille, joita mielellään määrittelemme lapsellisiksi.

Mustasukkaisuus, kateus, syvä ulkopuolisuuden tunne, yksinäisyys.

Miten näitä työstää  sallien, inhimillisesti ja vastuullisesti?

Usein kamalampaa on se miten mielemme tuomitsee tunteemme, kuin tunne itse.

Usein kamalampaa on se miten mielemme tuomitsee tunteemme, kuin tunne itse.