Itsensä rakastaminen - ei kukkalandiaa vaan arjen myötätuntoa itseäkohtaan

Mitä ihmettä itsensä rakastaminen on?Tästä ja mm. siitä mitä on terve itsekkyys ja mitä ei, juttelimme Anna Taipaleen kanssa podcastilla. Annaa lainatakseni, kyse ei ole mistään ”kukkalandiasta” vaan hyvin inhimillisestä hyväksynnästä omaa keskeneräisyyttä kohtaan. 

Itsensä hyväksymistä ei kuitenkaan voi suorittaa, eikä se tarkoita vaikeiden tunteiden tai ajatuksien kieltämistä, päin vastoin. Rakkaus itseä kohtaan on ennenkaikkea sitä, miten valitsemme toimia itseämme kohtaan, riippumatta siitä mitä tunnemme. Itsensä rakastaminen ei siis tarkoita sitä, että joku päivä vaan huomaisi tuntevansa itseään kohtaan ihanaa vaahtokarkkista rakkautta, vaan enemmänkin sitä miten tuemme itseämme hetkillä, jolloin tuntuu hirveän kipeältä.

Puhuimme myös henkisyyteen liittyvistä ihanteista ja siitä että miten paljon helpompaa itsensä on hyväksyä, jos itseään ei vertaa johonkin ihmisyyden yläpuolella olevaan ihanteeseen.

Podcastilla keskustelimme mm.

  • Mitä itsensä hyväksyminen oikein on? Mitä se on kun se on Annan sanoin ”lihaa ja verta?”

  • Joskus kuulee kritiikkiä, että itsensä tutkiminen on itsekästä. Onko se? Mikä on tervettä itsekkyyttä ja mikä ei? Voiko sellaista määritellä?

  • Joskus rakkaudelliset askeleet itseään kohtaan ovat paljon lähempänä, kuin tajuamme katsoakkaan

  • Eheytymistä voi yrittää suorittaa, mutta kahden kantapään kautta kokemuksen myötä: Se ei vaan toimi.

  • Ihanteista joita henkiseen kasvuun voi liittyä, mikä on realistista ja mikä ei?

  • Mitä arkiset rakkauden teot itseään kohtaan voi sitten olla?

  • Sen sijaan että pyrkii valmiiksi jossain, mitä jos sallisi itsensä harjoitella? 

”Mä voin tehdä toisen ihmisen hyväksi vaan sen, mitä mä itselleni sallin”.

-Anna Taipale

Kuuntele inspiroiva keskustelu podcastilta!

Tutustu Annan kotisivuihin ja työhön TÄÄLTÄ

shutterstock_381869881.jpg

Podcast tyhjyyden pelosta

Vaikka usein sanomme haaveilevamme lomasta, moni kuitenkin huomaa lähestyvän loman nostavan myös epämukavia tunteita esiin. Tämä on todellakin inhimillistä, vaikka ehkä siitä vähemmän ääneen puhutaan.

Se, että totuttu tekemisen tapa pysähtyy tuo tilaa. Tyhjää tilaa. Aikaa jolloin ei ole mitään agendaa. Tosi-asiassa se tyhjyys on harvoin tyhjää. Yleisempää on se, että kun ihminen pysähtyy nousee näkyville myös epämukavia ajatuksia ja tunteita. Ehkä hyvin syviäkin kysymyksiä siitä, mikä elämässä on merkityksellistä ja mikä oma paikka täällä oikein on.

Suorittamaan taipuvainen tietää, että "vain oleminen" on yksi vaikeimmista asioista. Vaikka olisi tietoa rentoutumisen ja palautumisen tärkeydestä, ne harvoin onnistuvat käytännössä jos syvempiä syitä suorittamisen takana ei tule käsitellyksi. 

Tyhjä tila voi nostaa esiin myös alitajuiset turvattomuuden tunteet, joiden lähteelle voi olla vaikea päästä. Yleisesti ottaen ihmismielelle epätietoisuuden sietäminen on vaikeaa. Tyhjissä kohdissa voi tuntua siltä, että ei oikein saa kiinni mistään. 

Siksi tyhjyyden pelon noustessa oleellinen kysymys voikin olla:

  • Mikä tulisi näkyville tyhjyydessä?
  • Mille tyhjyys toisi tilaa?
  • Minkä kysymyksen tyhjyys nostaisi esille?

Näitä kysymyksiä ei suinkaan tarvitse aggressiivisesti tai paineistaen kysyä, vaan lempeän uteliaasti.  Samalla kun tyhjyys voi tehdä näkyville arkoja ja kipeitäkin kysymyksiä, on tyhjyys myös se paikka, josta luovuus saa alkunsa.

”The cure for the pain, is in the pain”

Kuuntele lisää podcastilta!

joseph-pearson-310906-unsplash.jpg

Oletko muuten jo huomannut maksuttoman Överiksi meni verkkokurssini? 

Podcast äitiydestä: jaksamisesta, väsymyksestä ja kaikesta siltä väliltä

Tällä podcastilla jatkamme rakkaan ystäväni Mipin kanssa saman teeman äärellä, jonka kanssa aloitimme äitiys ja riittämättömyydentunne podcastilla. Voit kuunnella tämän jakson hyvin, vaikka et olisikaan kuunnellut aiempaa.

Tämän podcastin tarkoitus ei ole neuvoa tai ohjeistaa, vaan olla enemmänkin vertaistukea ja niiden oppien jakamista jotka ovat meille toimineet ja joita olemme itse kompuroiden opetelleet. Ja opettelemme edelleen. 

mothers-856094_1280.jpg

Podcast armollisuudesta itselle

Moni meistä on itselleen ankara. Saatamme vaatia itseltämme asioita joita emme parhaalta ystäviltämme vaatisi. Olemme ehkä niin tottuneita näihin vaatimuksiin ettemme muista tarkistaa ovatko vaatimuksemme realistisia tai inhimillisiä.

Kun emme sitten pysty näitä vaatimuksia täyttämään, koemme riittämättömyyttä ja ehkä syyllisyyttäkin. Tätä koitamme ratkoa joko yrittämällä suorittaa lisää tai lamaantumalla uskoen että meistä ei ole mihinkään.

Ihminen joka ulospäin näyttää vahvalta ja itsevarmalta (ja voi silti toki olla myös näitäkin asioita), saattaa sisällään kokea suurta kipua tai riittämättömyyttä.

Itselle myötätunto ja armollisuus on taito. Se ei ole ominaisuus joka joko on tai ei ole ihmisessä. Usein on niin että emme ole saaneet tähän tukea ja opastusta.  Sitä voi kuitenkin harjoitella. 

Kuten kävelemäänkin oppiminen, se ei tapahdu yks kaks itsestään. Se kysyy harjoittelua. Kompastumisia. Harjoittelun myötä itseensä oppii suhtautumaan armollisemmin ja hankalissa paikoissa voi alkaa muistamaan että "Ai niin, mitä se olisi jos olisin nyt itseni ystävä." Tavoitteena ei ole suinkaan olla täydellinen tai aina onnistua vaan oppia olemaan itsensä tukena.

Armollisuus itselle tekee elämästä avoimempaa. Armollisuuden opettelu lisää myös tervettä itsetuntoa. Se vähentää paineita ja tuo tilalle herkkyyttä kuunnella itseään.

Kuuntele lisää podcastilta!

Podcast perfektionismista

Perfektionismi uuvuttaa. Mikään ei lopulta  riitä. Tulee uusia vaatimuksia, aina on jotain kesken tai saavutusten tilalle saapuu menettämisen pelko. 

Perfektionismiin liittyy yritys kontrolloida elämää. Se miksi elämää taas yritetään kontrolloida, johtuu sisäisestä turvattomuudesta, jonka juuret ovat usein jo kaukana lapsuudessa.

Perfektionismi ei aina näy ulospäin klassisesti vaikkapa siivousfrikkeytenä tai työn viilaamisena loputtomiin. Perefektionismia voi ilmetä myös hyvin vaikkapa kehoon, liikkumiseen ja syömiseen liittyvissä asioissa. Sitä voi esiintyä ihmissuhteissa ja pyrkimyksenä kontrolloida omaa tunnemaailmaa.

Perfektionismiin liittyy  jatkuva paineen tunne, vaikeus ”antaa olla” sekä epärealistiset vaatimukset itseä ja joskus myös muita kohtaan.

Perfektionismin takana on pyrkimys suojautua kivulta. Se uskottelee, että jos olet tai toimit täydellisesti- voisit välttyä vaikkapa arvostelluksi tulolta, epävarmuudelta tai pettymyksiltä. Perfektionismin pyrkimys on koittaa ottaa vastuulleen kaikki, sellaisetkin asiat joita ei voi oikeasti mitenkään kontrolloida. 

Miten sitten alkaa hellittämään? 

Tiedostamalla missä vaatii liikaa. Ymmärtämällä että se ei tapahdu hetkessä, vaan uusien mallien opettelu todellakin vaatii aikaa ja kysyy myös sisäisen turvallisuuden vahvistamista. Se kysyy armollisuuden ja myötätunnon harjoittelua. 

Se kysyy myös kykyä harjoitella kohtaamaan epävarmuuden ja epäonnistumisen tunteita, jotka ovat lopulta vain tunteita, ei jotain joiden tulisi saada sanella maailmamme rajoja.

Kuuntele lisää podcastilta!

ps. Armollisuus itselle verkkokurssilla käsitellään mm. perfektionismin takana olevia pelkoja ja harjoitellaan löytämään armollisuutta sekä myötätuntoa itseä kohtaan. Kurssi alkaa 20.4 ja maksaa 42€. Lue lisää täältä.