Tunnelukoista osa 2

Edellisessä kirjoituksessa kirjottelin tunnelukoista ja avasin hieman tarkemmin alistumisen sekä hylkäämisen tunnelukkoa. Jos et lukenut kirjoitusta, voit lukea sen täällä:http://www.eeviminkkinen.fi/blogi/

Lupasin seuraavaksi kertoa lisää vielä kahdesta tunnelukosta  ja sitten huhtikuun alussa kirjoitan siitä, miten näitä voi lähteä työstämään. Sanotaan nyt kuitenkin vielä se, että tunnelukkojen kanssa työskentely kysyy aina aikaa, kärsivällisyyttä ja myötätunnon harjoittelua itseään kohtaan.

 

Kuten sanotaan, old habits die hard. Se ei meidän "tyhmyyttä" tai "pahuutta" vaan sitä, että joskus tuo toimintamalli on auttanut meitä selviytymään. Tällaisesta selviytymiskeinosta hellittäminen ei tapahdu vahingossa. Tällä tiellä, toivon sinulle tukea, armollisuutta ja ymmärrystä itsellesi. 

Lukko ei tule vapautumaan niillä samoilla keinoilla, joilla se on synytynyt. Siksi pääsemmekin opettelemaan jotain itsellemme ihan uutta. Saa hapuilla. Saa harjoitella. Saa opetella. Saa pelottaa.

Nyt niihin kahteen muuhun tunnelukkoon...

Epäonnistuneisuuden tunnelukko:

Tähän tunnelukkoon liittyy vahvasti uskomus ja tuntemus, että on kertakaikkiaan epäonnistuja, muita huonompi ja kyvyttömämpi. Tyypillisiä ajatuksia joita itseen kohdistetaan ovat myös seuraavat: Olen tyhmä, tietämätön, lahjaton, luopio,vätys ja saamaton. Epäonnistumisen tunnelukko pääsee syntymään, jos lapsena saa kyllä palautetta siitä missä ei onnistu, mutta ei kannustusta tai tukea asioiden opetteluun. Koitamme ratkaista tunnelukkoa joko yli-tekemällä ja todistelemalla itsellemme ja maailmalle pystyvyyttämme tai sitten sillä ettemme juurikaan aseta itseämme alttiiksi asioille joissa voisimme kokea onnistumista ja iloa. Tyydymme selviytymiseen. Ihmisen sisäinen keskustelu on usein hyvin alistavaa ja mitätöivää itseään kohtaan. Tällöin ihmisen on hyvä harjoitella sitä, että altistaa itseään tilanteille joita aiemmin vältteli. Etukäteen itsensä tuomitsemisen sijaan voi myös kysyä "Mitä jos kaikki meneekin ihan hyvin?"

Häpeällisyyden tunnelukko:
Häpeällisyyden tunnelukko on yllättävän samankaltainen kuin epäonnistumisen tunnelukko, mutta tämä on vielä henkilökohtaisempi. Epäonnistumisen lukko liittyy toimintaan ja tekoihin, häpeä taas ihmisen olemukseen, siihen kuka hän on. Häpeän kanssa yhdessä työskentelee riittämättömyys. Tämä lukko aiheuttaa itsensä ylenpalttista tarkkailua, vertailua toisiin ja kokemusta että jotenkin viallinen.Koitamme usein ratkaista häpeän lukkoa piiloutumalla, vetäytymällä ja peittelemällä inhimillisyyksiämme. Joillakin tämä lukko aiheuttaa myös hyvittelyä ja miellyttämistä, yrityksiä korjata itseä. (Jossa ei todellisuudessa ole mitään vikaa). Tällöin ihminen tarvitsee hyväksyntää, turvaa sekä ihmissuhteita joissa on tilaa inhimillisyydelle. 

 

 

 

Tunnelukko asiaa

Tunnelukoista taisikin olla meneillään tietoisuusbuumi noin vuosi sitten, mutta koska aihe on aina koskettava ja avaava, ajattelin kirjoittaa aiheesta nyt myös uutiskirjeeseen.

Tunnelukot eivät ole vikoja tai virheitä, vaan itseasiassa hyvin ymmärrettäviä tapoja reagoida ja muodostaa tulkintoja varhaisten kokemustemme perusteella. Tunnelukot ovat myös linssi jonka läpi maailmaa katsomme ja jotenkin kummasti tunnumme vetävän puoleemme juuri sellaisia kokemuksia, jossa lukkomme pääsevät tulemaan näkyville. Se tekee kipeää. Se ei ole kivaa. 

Turvallisuus <3   

Turvallisuus <3

 

..Ja silti se on valtavan arvokas mahdollisuus nähdä lukon taakse ja antaa itselleen mahdollisuus eheytyä lukon vallasta. Se ei käy tosin viikossa. Tutkitusti, tunnelukkojen kanssa työskentelyyn on realistista varata 9-12kk. Tämä on myös oma kokemukseni. On hienoa huomata, että työskentely todella helpottaa asioita, jotka olivat aiemmin tulen arkoja. Se ei tietenkään tarkoita että elämän tulee olla työstämisen ajan yhtä vellomista, mutta niille lukoille jotka tuottavat elämässä haasteita on annettava tilaa, niitä on viisasta työstää. 

Tässä kirjoituksessa avaan tarkemmin kahta tunnelukkoa, ja seuraavassa kirjoituksessa taas kahta muuta. Kolmas osa keskittyykin sitten miten näitä voi työstää, inhimillisesti ja realistisesti.

Hylkäämisen tunnelukko

Hylkäämisen tunnelukko alkaa kehittymään jo ensimmäisten elinvuosien aikana. Tällöin lapsuudenkodin tunnelma on usein ollut ailahteleva, epävakaa, arvaamaton, kylmä ja emotionaalisesti poissaoleva. Ihmisellä jolla on hylkäämisen tunnelukko on usein vaikea luottaa, olo on helposti turvaton ja pelokas. Hylkäämistä pelätään myös poikkeuksellisen paljon, ymmärrettävästi. Yleisin seuraus tälle tunnelukolle on masennus. Muita mahdollisia seurauksia on läheisriippuvat suhteet tai läheisten suhteiden välttäminen kokonaan. Hylkäämisen tunnelukkoa on turvallista käsitellä tuella ja antaa sille aikaa. Ihminen kaipaa ja tarvitsee valtavasti turvaa, luotettavuutta sekä hyväksyntää.

Alistumisen tunnelukko

Alistumisen tunnelukko voi syntyä myöhemmin lapsuudessa ja nuoruudessa, ei välttämättä ensimmäisinä elinvuosina.Tällöin ihminen on kohdannut vähättelevää, rankaisevaa, ylikontrolloivaa ja liian vaativaa kohtelua. Ihminen itse reagoi tähän vähätellen itseään, alistuen, tunteitaan tukahduttaen. Tämä näkyy heikkona itsearvostuksena, omien tarpeiden kieltämisenä tai vähättelynä, miellyttämisenä javaikeutena vetää rajoja. Voi ilmentyä myös passiivisaggressiivisina purkauksina. Ihminen tuntee olevansa kuin ansassa. Tätä tunnelukkoa työstäessä ihminen tarvitsee sitä, että hänen tunteensa, tarpeensa ja rajansa otetaan tosissaan ja niitä kunnioitetaan. Hän tarvitsee myös terveen itsekunnioituksen vahvistamista.

Tunnelukko testin voi halutessaan tehdä täällä: http://www.tunnelukkosi.fi

Kiitos että saan olla minä verkkokurssilla työstetään tervettä itsekunnioitusta omassa elämässään viihtymistä. Lue lisää: https://eeviminkkinen.mykajabi.com/store/oSvYFcEE