Itseni esittely, varsinkaan lyhyesti ei ole vahvuuteni. Kokeilen sitä silti. 

Olen siis Eevi. Minua on oikeastaan aina kiehtonut tunteet,  sekä tutkia syvempiä syitä miksi toimimme elämässä kuten toimimme. Minulle on tärkeää hyväksyä elämässä myös vaikeammat tunteet ja kokemukset ja toivon että uskallamme käsitellä niitä kunnioittaen ja ilman tuomintaa.

Sairastuin varsin nuorena syömishäiriöön ja se määrittikin pitkään elämääni. En elänyt, vaan selviydyin. Olin varsin masentunut ja ahdistunut, mutta olin kuitenkin hyvin kiinnostunut kipuni syistä sekä haavoista kuoren takana. Opiskelin myös lähihoitajaksi ja vähän ironisestikin sain voimaa muiden auttamisesta vaikka tarvitsin itsekin apua. Jota onneksi myös sain.

Toipumisen valitseminen ei ole ollut helppoa, se on ollut vuosien prosessi jossa on ollut erilaisia vaiheita ja pysähdyskohtia. Se on kuitenkin ollut kaiken sen arvoista. 

Se on auttanut kohtaamaan elämän vaikeampia puolia, ymmärtämään ihmisyyteen liittyviä haasteita ja kipuja mutta ennenkaikkea myös sitä että hyvinkin hankalista tunteista, elämäntilanteista ja kivuista voi eheytyä. 

 

Syömishäiriön ja masennuksen lisäksi olen kokenut muutaman ihmisuhteen joissa hukkasin itseni ja oman ääneni. Läheisriippuvat piirteet tekivät olosta hyvin turvattoman ja ahdistuneen. Minun on ollut tärkeä tutkia varhaisia lapsuudenkokemuksiani ja elämänkaartani nähdäkseni, että kaikille kivuilleni ja käyttäytymismalleilleni on olemassa hyvinkin ymmärrettävä syy.

Minulle isoimpia harjoituksia ovat olleet myötätunnon ja armollisuuden opettelu itseäni kohtaan, itseeni kohdistuvista epärealistista vaatimuksista luopuminen sekä siihen tutustuminen kuka ihan oikeasti olen, huomaten että se ei ole ihan sama mitä luulin että minun pitäisi olla.

Se on tehnyt tilaa intuition kuuntelulle, omaan ääneeni luottamiselle ja rohkeudelle elää minulle oman tuntuista elämää. 

Minulle on tärkeää kiireettömyys, syvälliset mutta ei liian haudan vakavat keskustelut, ystävät, puoliso ja pieni poikani, tanssi ja nauru.

Nautin aikaisista aamuista, auringosta, jäätelöstä, kynttilöistä ympäri vuoden ja rustailen muistikirjoja täyteen harrastuksekseni. Ajattelen, että arki on lopulta ihmisen tärkein opettaja. 

Koen oloni kotoisaksi sallivassa tunnelmassa jossa on tilaa rehellisyydelle, naurulle, tutkailulle ja asenteelle joka sanoo "älä ota itseäsi niin vakavasti".

 Ja koska rakastan paradokseja, olen myös sitä mieltä että meidän myös tulee uskaltaa ottaa itsemme tosissamme. Vaikka hyväksyminen on tärkeä taito, en usko että hyväksyminen on mihin tahansa sopeutumista. Uskon että meidä tulee myös uskaltaa ottaa tosissamme merkit toistuvasta väsymyksestä, riittämättömyyden tunteesta ja turvattomuudesta. 

Ohjaus työ tuntuu omalta ja rakkaalta juurikin omien kokemuksieni vuoksi. En silti usko että kahden ihmisen tie voi koskaan olla täysin samanlainen. Ohjauksessa parasta on läsnäolo, avoin kohtaaminen ja syvä- hiljainen sekä kaunis tunne siitä että ollaan oleellisten asioiden äärellä.

Ohjaajana koen vahvuudekseni rohkeuden käsitellä myös vaikeita ja kipeitä asioita turvallisesti sekä  kykyä puhua asioista arkisella kielellä ja ymmärrettävästi.

Tällä hetkellä opiskelen ohjauksieni ja kurssieni ohessa mm. kongnitiivista psykoterapiaa. 

Pohjakoulutukseltani olen lähihoitaja ja olen myöhemmin opiskellut mm. personal traineriksi, NLP traineriksi ja kundaliini joogaohjaajaksi.

Itsetuntemusohjaus nimenä tuntuu minulle todelta ja oman näköiseltä.

Se on tukevaa, tutkivaa ja avointa. Tarkoituksena on kysymysten avulla auttaa ihmistä löytämään itsestään selkeys. Löytämään ymmärrystä itseään kohtaan, sillä tarkemmin tutkittaessa käyttäytymisellemme ja vaikeille tunteillemme löytyy hyvinkin ymmärrettävät syyt. 

Ohjaus myös peilaa ja sanoittaa jotain, jota ihminen on ehkä pinnan alla kokenut, saamatta siitä oikein kiinni.

Ohjaus tyylini on kuunteleva, mutta aktiivinen ja annan myös konkreettisia harjoituksia ja työvälineitä pohdintojen tueksi.

Ota yhteyttä!