Back to All Events

Voimaantuminen- Uupumuksesta toipuvat pienryhmä

Miksi me uuvutamme itsemme? Miten astua ulos ylisuorittamisen, itsensä piiskaamisen ja itseltään loputtomien vaatimusten sumasta?

Loppuunpalaminen, ylisuorittaminen,ylikunto, yms. ovat oireita joihin jotkut meistä törmäävät useamman kerran elämässään. Uupujatyypille on tärkeää pitää itsensä liikkeessä, kiireessä ja tehdä tehdä tehdä enemmän. Milloinkaan se ei kuitenkaan riitä. Sen uupuja on nähnyt jo moneen kertaan. Aina tulee jotain lisää tavoiteltavaa, sitten puolestaan pelkäämme menettävämme, pelkäämme mitä käy jos pysähdymme. Uupuja tietää, että hänen  "pahin vihollisensa" on oma pää.

On hiuksenhieno raja, missä tekemisestä ja aikaan saamisesta tulee addiktio, suojakeino. On varsin tyypillistä että kestää jonkin aikaa että uupunut/stressaantunut/ylikuormittunut suostuu myöntämään itselleen että nyt menee överiksi.

Minulle näin pääsi käymään, vieläpä usemapaan kertaan. Uupuneen vaatimukset senkuin kiristyvät. Uupunut myös syyllistää itseään väsymyksestä ja vastineeksi puristaa monesti vain kovempaa. Käsitykset omista rajoista ovat hämärtyneet. Uupuneen ei ole helppo myöntää väsymystään. Uupumus on käytännössä aina kehossa ja mielessä, ne kulkevat niin käsikädessä. Mieli on kuitenkin se joka oireilee yleisesti ottaen ensin. Valitettavan usein vasta terveyden horjuessa tai kehon prakatessa suostumme katsomaan mitä mielessä tapahtuu.Uupunut hakee omanarvon tuntoaan suorittamisesta ja tekemisestä. Omanarvontunto on usein heikko, tai se on aina kiinni siitä mitä on tehty tai saatu aikaan.On hankala luottaa elämään, kaikkea olisi saatava kontrolloida itse.

Uupunut oireilee niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Oireisiin kuitenkin tottuu valitettavan äkkiä, niitä rupeaakin pitämään normaalina. Jollain tasolla uupunut tietää että elämän tyyli ei voi jatkua näin, mutta ei oikein tiedä mitä sitten tehdä. Mistä lähteä purkamaan? Vai kuvittelenko vaan ja olenkin oikeasti vain laiska?

Ryhmä kokoontuu 5 kertaa, jokaiselle tapaamiselle on oma teemansa ja harjoitukset.Ryhmä soveltuu sinulle, joka haluat toipua henkisesti kuin fyysisestikin ja olet valmis tutkimaan syvällisestikkin uupumisen takana olleita ajatusmalleja ja tuntemuksia. Kärsivällisyys,huumorintaju ja avoimuus ovat tärkeimpiä mukaan otettavia. Ryhmäkoko on pieni, tilaa avoimelle keskustelulle on hyvin. Tervetuloa sellaisena kuin olet. Täällä ei tarvitse koittaa olla yhtään enempää tai vahvempaa.

Teemat ja ajankohdat:

8.5.2014 klo 17 -20 Pysähtyminen. Purku, mikä on ollut uupumuksen takana. Mitä olen oikein pyrkinyt saamaan, tiedostamattomat motivaatiot. Toipumisen haasteet ja tiedostamisen vaiheet.

15.5.2014  klo 17-20 Suojamekanismit, selviytymiskeinot. Opittujen tunnemallien tiedostaminen. Tunteiden kohtaaminen. Taustarauha.

21.5.2014 klo 17-20 Fyysinen toipuminen henkisen toipumisen tukena. 

27.5.2014 klo 17-20 Roolit, tiedostamattomat ja tiedostetut . Käsityksien uudelleen tarkastelua. Omat sokeat pisteet.

4.6.2014 klo 17-20 Miten tästä eteenpäin? Kehon ja mielen tasapaino, se kuuluisa kultainen keskitie. 

Hinta 220€, sisältää tapaamisten lisäksi teetarjoilun.

Ilmoittaudu sivun alla olevan lomakkeen kautta tai kysy lisää:

Sähköposti: eevi@nlp-opisto.fi

Puhelin: 040-4142693

Oma kokemukseni:

Itse jäin kaksi vuotta sitten itselleni kiinni jälleen kerran itseni ylikuntoon ajamisesta. Keho ja mieli olivat puhki. Uupuminen ei synny päivässä, se on monesti vuosien työn tuotosta. Mutta kun pahin romahdus tuli, se tuli rysähtäen. Tässäkään vaiheessa en meinannut suostua näkemään että meno ei ole tervettä nähnytkään. Liikunta ja tekeminen oli huumetta. Uupumisen seurauksena löytyi mm. kilpirauhasen vajaatoiminta, sekä monta muutakin liitännäisoiretta. Näiden hoitaminen alkoi välittömästi.

Sairaus kuitenkin pysäytti, erityisesti henkisesti. Ymmärsin että syy sairastumiseeni ja itseni uuvuttamiseen löytyi mielestä. Mitä ihmettä olin oikein pakoillut ja juossut karkuun? Mitä olin jahdannut tuolla tekemisellä? Pysähtyminen vähänkuin pakotti minut aloittamaan syvemmän itseni ja ajatuksieni tutkimisen prosessin, josta olen tänä päivänä maailman kiitollisin. Tuo prosessi oli aluksi pelottava ja raastavakin. Se pisti minut kohtaamaan niitä mielen malleja, uskomuksia ja pelkoja joita olin koittanut jatkuvalla itseni kiireisenä pitämisellä paeta. Addiktio oli hyvä keino turruttaa henkinen kipu. Jos lakaisen roskat kaapin taakse, nehän katoavat? Eivät ne kadonneet, ne alkoivat haisemaan niin kuvottavasti että niitä oli enää mahdotonta kieltää.

Sairastuminen olikin minulle lopulta lahja. Se pisti minut tutkimaan syitä sen takana ja sitä kuka ihme oikein olen. En ollut ennen uupumista mitenkään onneton, päinvastoin koin olevani onnellinen. Nyt 2 vuotta myöhemmin olen tiedostanut melkoisen vyyhdin harhaisia uskomuksia, identiteettejä ja toimintatapoja. Valehtelisin jos väittäisin prosessin olleen pelkkää iloa ja vapautumisen riemua. Mutta se minkä koen tämän kaiken tuoneen on jonkinlainen tausta rauha. Vanhan minän toimintamalleja on pudonnut pois, vanha pelkoon perustunut maailma ja toiminta on murentunut. En tarkoita että olisin jotenkin valmis tai saapunut jollekkin päätepysäkille. Mutta jotain vanhaa näyttäisi jääneen taakse,niin että siihen tuntuu enää mahdottomalta uskoa tai palata.

Tiedän monen käyvän läpi samaa mitä itsekkin olen käynyt. Siitä syystä halusinkin koota turvallisen ja avoimen paikan käydä näitä asioita lävitse jotka koskevat jokaista uupumuksesta toipuvaa. Suosittelen jo heti alkuun varautumaan kärsivällisyydellä. Vuosia rakennettuja suojamekanismeja ei pureta ihan sormia napauttamalla. Selkeys, ilo, rauha ja tasapaino kuitenkin tapaavat lisääntyä jo varsin pian.

images-150.jpeg
Nimesi *
Nimesi
Earlier Event: April 11
Tension Releasing ja Kehonkuuntelu
Later Event: May 17
Impropäivä